Taustaa.

Olen jo pikkupojasta saakka haaveillut ajavani "rekkaa". Syynä haaveisiini lienee monia, vähäisimmäksi ei voi laskea sitä että lapsuudenkotini naapurilla oli ja on edelleen kuljetusliike. Myöskin tätini ex mies on myötävaikuttanut suuresti haaveeni muodostumiseen. Hän ajoi aikoinaan yhdistelmää työkseen ja aina kun olin vapaalla koulusta pääsin hänen mukaansa pidemmille reissuille jotka suuntautuivat Tampereen seudulta kohti pohjoista Suomea. Siinähän se scanian kyydissä istuessa ihmetellessä pääsi kuljetuskärpänen puremaan pahemman kerran.

Koko aikuisikäni olen työskennellyt kuljetusalalla, paku- ja kuorkkikuskina. Mitä pidempiä reissuja olen saanut ajaa, sitä tyytyväisempi olen ollut töihini, joten olenkin aina hakeutunut reiteille jotka ovat pitkiä. Itselleni ja läheisilleni olen pitkiä työpäiviä olen perustellut sillä, että ne ovat taloudellesti kannattavampia. Tosin nyt vasta taidan pystyä tunnustamaan itselleni ja muillekkin, että yksinkertaisesti pidän siitä, että saan olla tienpäällä.

Kuluva vuosi on ollut suurta muutosta perheellemme, johon tällähetkellä kuuluvat rakas vaimoni ja kaksi pientä valkoista ärrieriä. Vuoden alussa teimme suuren päätöksen ja muutimme 600km kohti pohjoista, Vantaan ah niin kiirettömästä ja leppoisasta elinympäristöstä tänne Oulun hulinaan ja kiireeseen;) Hiukan muuton jälkeen täytin kolmekymmentä ja ajattelin, että miksikäs en voisi alkaa toteuttaa unelmaani? Itse olin hiukan "pallo hukassa" unelmani suhteen, miten muka nyt yhtäkkiä sasin sen kauan haaveilemani yhdistelmäkortin? Vaimoni kannusti minua ottamaan asioista selvää ja taisi hiukan itsekkin asioita selvitellä, iso kiitos siitä kuuluukin hänelle. Loppujen lopuksi tässä sitä nyt ollaan, tuore kortti taskussa ja huomenna pitäisi mennä paikalliseen kuljetusliikkeeseen kirjoittamaan työsopimusta.