Lukijat ovat puhuneet.

Niin siinä sitten kävi, melko moni lukija on suorastaan vaatinut jatkamaan joten varmaankin lähiaikoina on sitten jälleen päivityksiä luvassa.

Vesku ja kymmenenpyörää toivottaa kaikille lukijoille erittäin rauhallista joulua.

Kohti suurta tuntematonta.

Kymmenen pyörää asfaltilla kokee tänään toistaiseksi viimeisen päivityksensä. Syynä tähän on uudet seikkailut kirjaimellisesti kohti suurta ja tuntematonta, ei niinkään työn puolesta vaan lähinnä ihmissuhdeviidakossa. Paljon uusia ihmisiä ja ihmeellisiä kokemuksia.

Turku kuittaa ja vaikenee, toistaiseksi.

Syksyinen oulu.

Aikasta hienoa keliä sattui näin loppuvapaalle, oikein silmä lepää kun luonto on niin mahtavissa väreissä. Pikkuhiljaa tässä alkaakin vapaat loppua ja pitäisi palata turkkuseen väijymään keikkaa joka onkin jo huhujenmukaan tiedossa. Kahdentytön keikkaa pukkaa, tosin huhu ei kertonut että mihin...

Edelliset pari reissua meni todella mukavasti, italian keikasta jo ehdinkin kuvia laittamaan.
Iittalassa oli kaveri turistireissussa mukana ja kaikesta huolimatta reissu olikin mukava. Pikku kolhuiltakaan ei vältytty, sillä matkalla lastaamaan hiukan eksyttiin pääladuilta ja ajauduttiin pikkukujille. Paikat oli ku kuustoistakesäsellä, eli todella ahtaat ja tiukat. Erääseen risteykseen olikin sitten paikallinen apina parkkeerannut sitikkansa josta sitten reippaasti peräylityksellä skraappasin kyljen ruvelle. Kaveri olisi halunnut 1500e pikku naarmusta, mutta kaverinkanssa oltiin sitämieltä, että sillä rahalla pitäs saada koko kikotin joka oli muutenkin kuin perunasäkillä hakattu. Ei siinä sitten auttanu muukuin soittaa paikalliset millarit paikalle ja paperihommiin. Siinä sitä aikaa sitten kuluikin ihan kiitettävästi.

Italiasta palattuani kävi erittäin harvinainen tapaus, eli kun tulin aamulla suomeen, sain kuorman purettua, niin ajoin samantien lastaamaan ja lähtö samana iltana. Määränpäänä oli englanti, tuo jumalan hylkäämä saaripahainen. Sinne ajelin lauantaiksi purulle ja vielä samaksi illaksi meeriin hollanin ja belgian rajalle ottamaan lepoa. Ja sitä sitten riittikin ihan jo makuuhaavoille saakka. Olin meerissä parkissa lauantaista keskiviikolle, jolloin sain ohjeet ottaa kuorman den haagista hollannista. Sielläkin sain sitten väijyä koko päivän ilman tulosta, eli en saanut sitten kuormaa sieltäkään. Seuraava yritys joka sitten onnistuikin oli saksan puolelta.

Sunnuntaina suomeen päästyäni ajoin suoraan purulle ja odottamaan maanantain lastausta. Maanantaina lastasin irlannin kuorman ja talutin sen helsinkiin josta kollega lähti jatkamaan ja minä muutaman mutkan kautta kotiin.

Kuvat kertoo....

Suuren seikkailun tuntua.

Harvinainen lauantailähtö sattui kohdalle, mansikkana kakussa on vielä harvinaisempi Italian keikka joita ei turhaan jaella. Matkasuunnitelmana olisi pyyhkästä ensin saksaan, sieltä lyonin kupeeseen ranskaan ja sitten italiaan ihan saappaan koron tuntumaan. Hiukka jänskättää, sillä italiassa en ole ennen ollut ku henkilömallin biilillä. Uskoisin retken kumminkin hyvin taittuvan, sillä kollega lupautui tarvittaessa opastamaan perille "kädestä pitäen" puhelimitse;)

Lämmintä on siis luvassa ja kuten sanottu, ilmassa on suuren seikkailun tuntua.

Rokkikolopalloa pukkaa.

Niin, siis palatakseni viimereissuun joka suuntautui espanjaan. Retki oli todella kiivastempoinen, sillä lähdimme kahteen tyttöön matkaan keskiviikkona ja paluu oli seuraavan viikon keskiviikkoaamuna, eli ajoa kertyi aivain kohtuudella jokapäivälle.
Madridissa meillä oli parikin erillistä purkupaikkaa, joista toinen oli sellainen jossa kumpikaan meistä ei ollut aiemmin käynyt joten suuri ylläri olikin se että löysimme sinne heti ensiyrittämällä ilman mitää kommelluksia. Tosin jouduimme odottamaan purkua reilut 15h mutta kun se oli jo tiedossa, niin pettymys ei ollut järin suuri.

Erikoisen reissusta teki muunmuassa se, että saimme (tai kollega sai, sillä mun piti lentää himaan ku auto on tyhjä, mutta...) paluukuorman lastausosoitteen jo ennen kuin auto oli edes tyhjä. Madridista selvittyämme sitten lähdimme suhaamaan pientä Bellevis nimistä kylää kohden. Perillä Belleviksessä olimme perjantaina iltapäivällä ja kun tiedossa oli että paluun saamme kyytille vasta lauantaina niin tiedossa oli vapaa-aikaa jota pikkukylille sitten lähdimme jaloitellen viettämään. Pakko myöntää, että pienessä espanjalaisessa kylässä on mukava seikkailla ja katsella paikallista elämänmenoa;)

Fruittifirmalle palattuamme kokkailemaan evästä itsellemmme seuraan liittyi vallan suloinen pieni sekarotuinen koira jonka ristimme melko nopeasti Ottopojaksi. Ottopoijalle kelpasi suomalainen gotlermakkara vallan mainiosti ja illan päätteeksi olimme kaikki vatsat täynnä, Otolla makkaraa ja minulla ja kollegalla pihviä, patonkia ja paikallisia herkullisia vihanneksia sekä hedelmiä.

Ottopoikahan se siinä ihmettelee;)

Töissä taas.

Kesälomat vilahti ohi kokonaan pikku pörrössä ja töihinpaluu sujui kuin ei olis pois ollutkaan. Eka viikko lomien jälkeen oli myrkkyä, kyttäilin maanantaista maantaihin keikkaa ja scanian hytti tuli tuttuakin tutummaksi ja pikku tuunauksetkin sit tuli hoidettua. Hiukka lisälamppua, lisälamppuun ledit ja sillee ;)

Viikon kyttäämisen jälkeen iski kokokeikka saksaan, 300kg heti Kasselin kupeeseen jonne piti hiihdella todella rankkoja mäkiä. Mäet oli mukavia tuupata "tyhjällä" pirssillä, kukaan ei ohittanut ylämäessä, minä ohitin ja nöyryytin. Paluu järjestyi ihan sit siitä kulmalta, tsekeistä paikasta nimeltä divisov. Pieni paikka ihan prahan vieressä. Palatessa olin nöyryytettävän osassa, sillä eihän ees viissatanen kasipata jaksa mennä kauhean pirteesti 8% mäkiä ylös 22tn danone kormassa.

Tsekeistä palattuani oletin maanantain olevan vapaa ja pummasin Jokkeen pakun lainaan lähteäkseni kylille kieppumaan. Pakumalaattorriin hypättyäni puhelin pirahti heti, "heti lastaamaan, lähdet espanjaan" ei auttanu itku markkinoilla, lähdettävä oli.

Espanjan keikkaan palaan myöhemmin kuvien kera, sillä nyt ei oikein jaksa.

Kesälomalla.

Niin siinä sitten kävi, kesäloma alkoi aivan suunnittelematta, eikä kyseessä ole nyt kesäloma joka johtuu aiempien vuosien tapaan ajokortin menetyksestä. Itseasiassa yhdistelmäkuskin hommiin ryhdyttyäni en ole saanut ainoatakaan ylinopeussakkoa ;) Kiitos rajoittimen. Viimeiset kymmenenvuotta pakuhommia tehneenä kesälomat sattuivat aina mitä ihmeellisimpiin aikoihin vuodesta johtuen juurikin ajo-oikeuden menettämisestä, kortti pois ja lomille, plus vielä yleensä kuudensadan euron lomamaksut valtiolle.

Niin, siis tulin maanantaina lentäen espanjasta kotiin ja kollega jäi sinne kasipadan kanssa odottelemaan paluukuormaa jota ei ainakaan eiliseen iltaan mennessä ollut kuulunut. Hassu sattuma kävi kun sain tekstarin lennoistani suomeen, ensin madridista geneveen ja sieltä snadin kautta ouluun. Kollega kun kuuli lentosuunnitelmani niin hän totesi, että ne sit vissiin tuo suoraan sulle himaan ton sun ruumissäkin* Ite naureskelin ja tuumasin, että eiköhän se kulje mun mukana jo oulun kentältä. Oulussa sitten kollegan sanat alkoi paljastua aikalailla todenperäisiksi, ruumissäkkiä ei missään. Selvishän se sitten, että se on edelleen madridissa;) Parin päivän viiveellä finnair todella hoiti sen mulle himaan ja jälleen vanhempi tytär pötköttää isin ruumissäkissä, ettei vaan ukko taaskaan karkaa uuteen reissuun huomaamatta.

To the Spain and back. pt2

Vapaiden piti alkaa tänään, mutta kuten monesti aiemminkin niin ei vaan sit käyny, vaan napsahti Espanjankeikka. Jälleen suuntana on naantali josta homlossilla yli på sverige ja sieltä edelleen saksaan ja ranskan kautta espanjaan. Melkoinen jakokuorma on jälleen tiedossa, sillä ranskassa on pari paikkaa ja espanjassa yksi. Ilmeisesti minä lennän espanjasta kotiin ja aloitan kesälomat;)

Meripäivä, ei kotkassa vaan superissa.

Tänään aamulla heräilin helvetillisessä kännissä!? Rahaa oli mennyt heti koko neljä euroa ja taskussa oli edelleen olutvesi lappu. Muistan tulleeni omaan koppiin siinä puolikolme ja avanneeni viinapullon. Sen jälkeiset tapahtumat onkin sit hiukka hakusessa. Nooh, oli miten oli. Aamusta tosiaan heräsin melko hutikassa ja päätin jatkaa unia välttääkseni toisen päivän kännit. Ajatus oli hyvä ja lämmin, heräsin uudelleen 14:30, edelleen aika kaasussa. Eikun syömään ja kuinka ollakkaan piti kipasta vaan yks parantava lonkero. Kaikkihan sen tietää, että se toisen päivän känni on se paras ja että krapulan paikkaaminen viinalla on yhtä tarkkaa ku ripulin paikkaaminen pieremällä, tai ainakin puuhevosen persereijän poraaminen.

Tango taisteluni.

Niimpä. Jussit meni sit töissä kuten aavistelinkin. Nyt superilla tulossa ylös, sillä äeteemuorilla on lauantana kuuskymppiskinkerit;) Reissu oli aika perseestä, varmaankin siks, etten ees alunperin ollut halukas lähtemään, mutta minkäs teet ku isänmaa kutsuu.

Kolmas nainen sen kiteytti niin osuvasti:

Niin kävi minullekin
askeleissani sekosin
lankesin paulaan ja Anniin
pitsiin ja lämpimään lihaan
hekumaan houkan humalaan
houkan humalaan

Sokaistuin keskellä kullan
ja kivien kimaltavain
narriksi ryhdyin ja jouduin
narriksi narreille vain

Taistele taistele tahtoni
taistele puolesta mun
taistele puolesta herrasi
taintuneen nujerretun

Humalaiset naiset
hyväilee mua
humalaisimmat tahtovat suudella
on keinoni mulla
se on
olen inhottava
inhottava

Sokaistuin keskellä kullan
ja kivien kimaltavain
narriksi ryhdyin ja jouduin
narriksi narreille vain

Taistele taistele tahtoni
taistele puolesta mun
taistele puolesta herrasi
taintuneen nujerretun

Hauskaa wappua, vai mitä se nyt oli....?

Superilla menossa ales, fiilikset on aika down. Kiitti kivasta vihanneksesta vai oliko se juhannus?




Ammatinvalinta kysymys....

Pariisin jakoraketti ja 28 elävää krokotiiliä.

Lomilta paluu sujui hikan kivuliaammin kun olin tottunut. Ekalla viikolla ei oikein irronnut keikkaa ulos, joten jouduin tyytymään kotimaan siirtoajoihin. Melkein viikko vierähti ajaessa kotimaan keikkaa, kunnes napsahti keikka pariisiin. Neljän paikan jako pitkin pariisia, ei ollu reilua.
Kaikesta huolimatta reissuun läksin ja sain hommat putkeen jotenkuten. Kirjoittamisen arvoisen reissusta teki pieni hämmästely ranskassa...

Ajoin airelle parkkiin ja kuumasta päivästä johtuen avasin oven ja aloin lukea kirjaa. Hetkisen kirjaa tavailtuani ihmettelin viereisestä rekasta kuuluvaa "murinaa" ja laskeuduin kabiinista ales sitä oikein ihmettelemään. Kiersin kolleegan auton ja havaitsin perässä lapun "live animals", tästä kiinnostuneena jäin kuuntelemaan tarkemmin. Älytöntä murinaa kuului edelleen.

Siinä hetkisen kuunneltuani, kyseisen ajoneuvon kuljettaja tuli luokseni ja kyseli aika asiattomaan sävyyn, että mitäs vittua sä sälli oikein siinä päivystät ja oot sennäköne että mun kuorma kiinnostaa sua? Hiukkasen hämiläni kerroin kuulleeni "ääniä" kaverin kärrystä, johon sain vastaukseksi erittäin iloisen ja sydämmelisen naurun. Kyllähän sieltä ääntä kuuluu ku on kyytillä 28 eläväää krokotiiliä;)

Kotosalla;)

Ihan kivaa olla kotona ja puuhata "normaalien"ihmisten juttuja. Just ajoin nurpan ja pesin terden ja kun kerran vauhtiin pääsin, niin pesin sit myös talvenmittaan likaantuneen eteisen maton. Tytötkin alkaa tottua siihen, että iskä on kotona ja että ulos pääsee kun vaan keksii vinkaista, että nyt ulos;) Nuorempi on kova karkailemaan aidan ali, mutta onnekseni sillä on todella vahva luoksetulo, varsinkin jos on nakinpätkä mukana.

Lauantai-iltana naapurin isäntä kipas tuossa porisemassa mukavia ja kuinka ollakkaan se sit meni hiukkasen keittolinjalle. Naapuri sitten tuumasi jossainvaiheessa, että kaippa se turhaa olis lämmittää kahta saunaa näinkin pienelle porukalle ja kutsui minut heille saunomaan;) Siinä menikin ilta mukavasti saunoen ja grillaillen. Kotiin paluusta ei ole suurempia muistikuvia, mutta kotoa itseni kumminkin sunnuntaiaamuna löysin.

Myös ruokailu näin kotioloissa on hiukkasen toista luokkaa kuin tienpäällä, johtuen varmaankin paremmista eväänlaitto välineistöstä ja siitä, että on tilaa kokkailla. Tosin kotioloissa oon herkuttanut itseäni aika kiitettävästi sellaisilla eväillä joita ei välttämättä reisussa saa edes rahalla. Oheen nakkaan kuvan "herkkulautasesta" jossa peruna on korvattu lihalla, mutta kasviksiakin löytyy;) (ei millään uponnu molemmat pihvit, sillä niiden yhteispaino ennen paistoa oli 1120gr, joten säästin suosiolla toisen iltapalaksi). En tiedä mikä ihmistä vaivaa, sillä voisin syödä kotimaisia kirsikkatomaatteja vaikka kuinka paljon. juurikin tuossa laskeskelin, että reilussa viikossa oon syönyt niitä 6,5kg, mutku ne vaan ON NIIN hyviä;)

Sweet home Alabama;)

Kuudenviikon rundin jälkeen vaatii hiukan aikaa ja mallasta sopeutua kotioloihin, mutta hyvinhän tämä on menny. Pikkuhiljaa pitää tässä alkaa touhuamaan kotihommia, öljynvaihtoa ruohonleikkuriin ja sen sellasta pikku askaretta. Oli mukava saapua kotiin kun täälläkin alkaa pikkuhiljaa olla melkoisen kesäistä. Lähtiessä kun oli puolimetriä lunta maassa ja joki jäässä;) nyt joessa jäätä on huomattavasti vähemmän, eikä luntakaan juuri missään näy.

Niin... Ne kuvat sieltä kuuntelusta.




Tosiaan näistä kuvista nousi aivan helvetillinen itku ja parku. Todellakin näissä näkyy jotain niin salaista, että britannian paikallinen supo varmaan nakkaa mulle pallon jalkaan unohtaa tuhanneksi vuodeksi tyrmään...


Vanhempi tyttäristä on sitämieltä, että kun ukko kerran saatu paikalle, niin se ei uuteen reissuun lähe ainakaan huomaamatta;)

Ja taas superilla ylös.

Otsikko korvatkoon vanhan "lauantaisin laivalla"

Kumminkin raaka viikko takana, viides sellainen, tänään alkoi kuudes.

Jotenkin todella loppu fiilis, ajoin tänään karvan auki tonnin lastauspaikalta rantaan ja se jotenkin söi miehestä mehut. 18h tuli ajetttua, nyt olo on aika "tööt" ja kun vielä eksyin rekkamessiin kaffeelle, niin etelänaapurin pojat juottivat vängällä vodua.

Täällä supralla on niin hanurista nuo yhteydet, että lisäilisin niitä lupaamiani kuvia vielä viikollakin, joten siirtyy....

Väsyttää ja vituttaa....

Viidesviikko tienpäällä pyörähti käyntiin ja koti ikävä on melkoinen. Vaimo suunnittelee häitä ja edes jollain tasolla haluaisin olla siinä mukana muutenkin kuin maksajana. Typerää vaan kun vaimo jaksaa kysellä että millaiset häät haluaisin? Ei sillä ole väliä, pääasia, että sanomme tahdon ja pari muuta pikkujuttua. Ei sen tarvii olla niin iso numero, mutta silti olis kiva olla himassa navat vastakkain ja lukea niitä "akkojen höpöhöpö häälehtiä".

Töitä on ollu ihan omiksi tarpeiksi, eilen tulin englannista ja tänään oon taas superilla menossa alespäin kohti ranskaa. Jotenkin vaan odottelee että kuluva viikko loppuisi ja uusi alkaisi, niin pääsisin kotiin tyttöjen ja vaimon luo. Liika on kai liikaa jopa töissä?

Viimeinen enlannin reisu meni todella hienosti, sillä arvokuormia ajettaessa pitää autossa olla "Kaksi tyttöä" eli tuplamiehitys ja tällä kertaa mukaani sattui yhdeksäntoistavuotias pikkumies joka todellakin oli alansa rautainen ammattilainen. Hävettää myöntää että "jannu" peruutti minua paremmin, jaksoi ajaa minua paremmin, mutta... Kun ylös tullessa superilla aloimme maistella viinaa, niin siinä olikin sitten voittaja selvilä=) Teromiespäällikkö kyseli että miten "jannu" pärjäsi ja jouduin oikein miettimään että keksisin jotain negatiivista sitä kumminkaan keksimättä. (ainoa että omasta krapulastani johtuen tangot jäi Veikko Laine oy:n laiturille)

Edellisreissu oli tosiaan espanjaan, kahden tytön keikka sekin, Jokkee abarina. Mut se onkin jo sit taas ihan eri tarina;)


Jokkee pirteenä;)


Veksu ite puikoilla, Bordeauxin sillalla.


Edit: Aloin tuossa iltapaskalla istuessani miettä, että miksi oikeastaan edes pidän tätä blogia? Muistaakseni oli tarkoitukseni kertoa niitä sattumuksia tienpäältä ja välittömästi vilahti yksi mieleeni juuri käydyltä west bromwitchin reissulta: Oltiin Rehvelin* kanssa menossa calaisissa junaan ja meidät ohjattiin sivuun, autosta tarkistettiin huumeet ja räjähdysainejäämät;) Ei siinävielä kaikki, passimuodollisuuksien jälkeen meidät ohjattiin "kuunteluun" eli englannin viranomaiset halusivat kuunnella onko autossamme ylimääräisiä sydämmenlyöntejä (tarkat mikit runkoon ja kuuntelu päällensä) tietenkin kuski apumiehineen häädettiin autosta operaation ajaksi, ettei heidän sydämmet häiritse kuuntelua... Nooh, fiksuina jannuina Rehvelin kanssa ajattelimme kuvata operaation.... virhevirhevirhe, ellei halua kuulla kun idiootti englantilainen tullimies uhoaa rikkovansa kamerat, poistaa KAIKKI kuvat ja kirjoittaa viiden tuhannen PUNNAN sakot.... Perkkeles, siellä ei kuvata;) Kuvat ens postauksessa sillä ne on nyt kamerassa ja kamuri on autossa.

*Nuori taitaja.

Suuntana sukupuoli, tavoitteena takapuoli;)

Viikon kotiloman jälkeen onkn taas aika siirtyä sorvin ääreen. Paluu lomilta sujuu näköjään aikalailla pehmeästi ja työt aloitetaankin "kahden tytön" keikalla espanjaan. Kaikki olisi valmiina, ainoa vaan, että kuorma puuttuu. Reittisuunnitelmana olisi ajaa ruotsinkautta saksaan ja sieltä edelleen pariisin kautta madridiin. Paluukuormakin on jo suunniteltu valmiiksi, lastaus ensviikon keskiviikkona. Mukava sattuma kävi kun ostin viikon eväät äsken eväät suomen turusta paikallisesta k-kaupasta ja eväisiini sisältyi espanjalaisia kirsikkatomaatteja, mukavan sattumasta teki silmiinpistävä yhtäläisyys paluukuorman osoite ja se mitä luki ostamieni tomaattien alkuperän kohdalla;)

Selityksenpaikka.

Siis tuo edellinen kirjoitukseni kuvineen...
Ysillä veljekset Igor ja Vladimir riitautuivat tupakkakopissa, tästä seurauksena toinen tovereista nappasi olutpullon paskaksi ja viilsi toveriaan naamaan ja kaulaan. Verta ja peräsuolenpätkiä siis leijui ilmassa kiitettäviä määriä, kuten kuvat kertovat.

Olen pahoillani, jos sain jonkun luulemaan vuotaneeni itse verta.

Quentin Tee ja kaulavaltimo.

Kuva(t) puhukoon puolestaan.

Tupakka on erittäin epäterveellistä. Onnekseni olen lopettanut tupakoinnin.

Suurensuuri kiitos tallinkin henkilökunnalle. Olette loistavia pyykkäreitä, saatte jopa mustista housuista veritahrat puis...

Pitkä vapaa, lyhyt retki. Tupakkaa ja ilman tupakkaa.

Vapaat oli todella maittavat ja mukavat, ainoa vaan että eräs "ystävä"-pariskunta tunki kylään ja samalla hääti tyttäret kotoaan omien LAPSIEN allergiaan vedoten. Vittu jos kakaroilla on koira-allergia, niin paskaako meille tunkee kylään?? Pysyis vaikka sit jossain edenissä. Tai jotassain...

Töihin paluu sujui melko kivutomasti, ainoa vaan että kiirusta piti. Lensin kotoa suoraan snadiin ja siellä odottikin jo valmiiksi lastattu kalsarivolvo jolla reissuun läksin. Reissu oli erittäin nopea saksan keikka, 250km rannasta oli purku (ihan uskomattossa paikassa) ja lastaus jugumestassa. Sitten kipinkapin lauttaan;)

Ainoa vittujuttu keikassa oli tosiaankin alitehoinen kalsarivolvo jolla keikan heitin, täynnä kollegan ryönää (paskasia kalsareita ja sukkia, ynnämuuta mainitsemisemisen arvon alittavaa). Mutta onneksi jo huomenna saan alleni oman jo tutun kasipatascanian;)

Sellainen oli espanja.

Reissu meni odotettua kivuttomammin, oli oikeastaan ihan hauskaakin. Oman pikantin pikkulisän reissuun toi se että molemmat purkupaikat, Pariisi ja Madrid olivat niin uusilla alueilla, ettei karttaohjelmat tai navigaattorit tunnistaneet osoitteita. Siinä sitten tarvittiinkin jo hiukkasen luovaa päättelykykyä, että purkupaikat löytyivät. Tosin oon edelleenkin hämmästynyt, että se kävi niinkin helpolla.

Nyt viettelen tässä ansaittua vapaata vaimon ja tyttärien kanssa. Töihin vasta pääsiäisen jälkeen.

To the Spain and back.

Tänään illanmittaan pitäisi lähteä homolossilla ruotsinpuolelle ja siitä suhata Espanjaan. Reissu sattui huonoimpaan mahdolliseen rakoon, sillä olen jo nyt neljättä viikkoa tienpäällä ja olisin jo itsekkin halunnut kotiin rakkaan vaimoni ja tyttöjen luo. Ainoa asia joka reissussa on lähempänä boonusta kuin miinusta on se että pääsen suoralla lennolla madritista kotiin, sillä täniltainen reissu ns. "kahden tytön keikka" eli ajamma kollegan kanssa kahdestaan samalla paskakasalla ripirapi epsanjaan ja kun kuorma on purettu toinen kuski lähtee kotiin, joka onnekseni olen minä.

Tälläviikolla muutenkin nähnyt ne "parhaat" puolet mantereenkuskin hommista. Tulin viime lauantaina suomeen, purku oli vasta maanantaina, joten viikonloppuohjelmaan ei kuulunut mitään ohjattua toimintaa vaan sain aivan vapaasti tötöillä oman mielen mukaan ympäri ämpäri pk-seutua. Lauantaina kävinkin sitten moikkaamassa siskoani perheineen ja illalla olikin ohjelmassa hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja vielä parempaa suomisaunaa Heccun luona. (kiitos isännälle). Viikonloppu menikin siinä sitten mukavasti ja maanataina kun sain kuorman pois päältä luulin saavani keikan edes asemapaikkakunnalleni turkuun, mutta niinhän siinä sitten ei käynyt, vaan jouduin norkoilemaan nurkilla lähes koko viikon. Ainoa plussa koko jutussa oli se että näin erään mantreen kollegan joka oli joutunut tilapäisesti kotimaan nurkka-ajoon kerwoodin iloisiin metsiin. Jälleen tiistailta on Heccua kiittäminen, jälleen hyvää seuraa, ruokaa ja saunaa;)

Torstaihin saakka norkoiltuani otin puhelun pääkällopaikalle ja tiedustelin tyyliin mitvit, nyt alkaa olla mitta täynnä makaamista. Isäntä antoikin ohjeet hinata reki turkuun ja siitä sitten mies junaan ja kohti oulua. Olin happy;) Mutta kuten ziljoona kertaa aiemminkin ilo oli ennenaikainen, tunnin ehdin herkutella ajatuksella kotiinpääsystä kunnes kaikki kariutui puheluun isännältä: "olis keikka espanjaan, lähdetkö?". Nöyränä ja joustavana duunarina en tietenkään kieltäytynyt, sillä sain sellaisen kuvan, että lähtisimme reissuun minun ajokilla emmekä millään volvon paskakasalla jossa ei ole edes apukuljettajalle penkkiä.... Lisäksi luulin saavani apukuljettajakseni pomon pojan tai erään toisen tuurarin, joiden kanssa tulen erittäin hyvin juttuun, toisin kun tän kaverin kanssa jonka apukuljettajaksi minut nyt sitten pestattiin. Vittu että riipii kupolista ihan lahjakkaasti, ei huvittas lähteä vaikka kuinka onkin nyt kyse siitä pitkään odotetusta espanjanreissusta.

Nyt löytyi biisi jossa kerrotaan miltä vaimosta luultavasti tuntuu.

Kasi päällä ja täydet valot, eli hulluttelua Rottiksessa.

Vapaan jälkeinen eka reissu suuntauikin sitten hollantiin, vaikka ehdottomasti Portugalia odottelin. Heti snadissa lauttaan loikattuani törmäsin pariin tuttuun kolleegaan jotka olivat menossa samoille nurkille kun minä. Olihan se mukavata ajella peräjulkkaa saksan halki hollantiin. Kuorma oli kevyt ja niin oli mielikin. Tuota pikaa saavuimmekin hollantiin ja oli aika erota (tosin vain hetkellisesti, jota en tietenkään vielä tiennyt). Oma purkupaikkani oli Duivenissa ja kolleegalla jossain ihan siinä nurkilla. Nooh, aamulla saatuani auton tyhjäksi ilmoitin asiaan kuuluvin menoin siitä ajojärjestelyymme ja sain ohjeet mennä nukkumaan ja pitämään ysituntinen.

Perjantaipäivä oli jo pitkällä iltapäivässä kun heräilin ja ajattelin kysellä, että onko mitään tulikomentoja jos vaikka pääsisin lauantaiaamun lautalla kotisuomeen. Juuri kun olin soittamassa suomeen ja kysymässä jatko-ohjeita kolleega soitti kysyäkseen missä olin ja kertoi samalla olevansa itse (harjoittelijoineen päivineen) Rottiksessa fruittiparkissa* ja pyysi minua saapumaan sinne myös. Nooh, soitin suomeen ja kyselin, että onko mitään tarjolla ja tarjollahan oli eioota joten fiksuna miehenä kyselin että olisko mahdollisuuksia siirtyä viikonlopunviettoon sadankilometrin päähän fruittiparkkiin? Vastaus oli myöntävä, toki asiaan kuuluvin varoitusseremonioin, joita en vielä siinävaiheessa osannut todellakaan arvostaa.

Eikun kasipata pauhaamaan ja kohti fruittiparkkia. Parituntia ja yhden erikoisen näyn myöhemmin olin fruittiparkissa. Juuri kun parkkasin autoani kolleegan Volvon* viereen pihaan kaartoi merimieskirkon pirssi johon kapusi eräs toinen suomalainen kollega. Minähän siitä sitten kinkesin itseni samoille rattaille ja matka jatkui kirkolle, keskustaan. Kirkolla siinä sitten söimme hyvin ja saunoimme miehissä (aiemmin mainitsemani kollega oli jo tietenkin apumiehineen odottamasa kirkolla) ja tietenkin nautimme grolsh olutta sopivissa määrin.

Kirkolla tulikin sitten pilkku jo kympiltä ja kolleegaryhmän kanssa ajattelimme hiipiä kylille ottamaan muutamat oluet ennen autolle menoa ja eikun tuumasta toimeen. Ensimmäinen baari johon satuimme oli paikallinen neekeribaari, eli baarissa ei ollut valkoisia tai edes vaaleampia ihmisiä, ei henkilökunnassa eikä asiakkaissa, paitsi nyt. Viisi suomalaista valkonaamaa. Baari täynnä r-kioskin kokoisia neekereitä ja siihen sattuu viisi suomalaista, tunnelma oli lievästi sanottuna vaivautunut, ei missään nimessä uhkaava. Alun jännityksestä päästyämme tilasimme rohkeasti oluet ja aloimme porisuttamaan muita asiakkaita. Ilta meni erittäin mukavasti ja omalla kohdallani ei edes käynyt mielessä lähteä "tyttölöihin" (huoriin) kuten eräs kollega niin leikkisästi sanoo.

Lauantaina olikin sitten ohjelmassa sama leikki, kirkolle saunaan, neekeribaariin jossa jo tutuiksi tulleet valkonaamat toivoteltiin erittäin lämpimästi tervetulleeksi uudelleen. Tosin hyvin ryypätty perjantai lyhensi lauantai-illan iloja jonkinverran. Olimmekin jo hyvissäajoin ennen iltakuutta autoilla fruitissa, matkaeväänä nelisenkiloa parasta venäläistä vodkaa mitä neekerinurkilta saa;) Lauantai-illasta ei suurempia muistikuvia ole, mutta painokelvottomia tapahtumia oli kuulemma sattunut ja tapahtunut, mm yksi seurueeme autoista oli uhattu ajaa ulos fruittiparkista liiallisen musiikinsoiton takia tai lähinnä volyymin. Kumma, ettei hollannissa arvosteta Matti-Eskoa senvertaa.. Yks kaveri oli oksennellut pitkin pihoja... ja kaikkea oikein suomalaista äijämeininkiä.

Sunnuntai onneksi saapui ajallaan ja oli aika lopettaa "idioottibileet" kuten erään entisen kollegan isipaappa asian niin osuvasti muotoili. Olikin aika siirtyä jälleen kirkolle saunaan ja syömään hyvin. Sunnuntai mukaili pitkälti normaalin skrabissunnuntain kaavaa, eli kirkolta siirryimme autoille nukkumaan ja katselemaan elokuvia.

*fruittiparkki= iso vartioitu ilmainen parkki rekoille rottiksen satamassa keskellä hedelmäterminaaleja.

*volvo= Voiko Olla Lievää Vikaa Ollenkaan tai Valitamme Ostosta Lähetämme VaraOsia.

Liian lyhyt pitkä vapaa.

Viikon verran tässä ehtinyt totutella "normaaliin" elämään kotosalla vaimon ja tyttöjen kanssa. Ahdistaa jo valmiiksi kun tietää, että maanantaiksi pitäisi olla jälleen tienpäällä suuntaamassa kohti uusia seikkailuita.

Viimeinen reissuni suuntautui Englantiin. Oli se vaan ihmisluonnon vastaista ajaa "väärää puolta" tietä. Tosin pikku treenaamisella sekin sujui, mutta niihin liikenneympyröihin ei ehtinyt tottua;)

Lauantaisin laivalla.

Taas koitti lauantai ja päivä laivassa. Viime reissulta palattuani ehdin nauttia suomen persereiän, eli turun ilmastosta kokonaisen puolivuorokautta kun kävi käsky siirtyä porin kautta prahaan. Tietenkin tein työtä käskettyä. Prahassa ei ollut mitään kommentoimisen arvoista, paitsi että firma johon tavaraa olin viemässä oli jälleen kerran uskomattomassa paikassa.

Paluukuorma olikin yllättävän helppo, vain kaksi lastausta ja lauttarantaan. Edellisessä postauksessani keroin paikoista joihin ei vitoa isommalla pakulla pitäisi edes yrittää ja kunkas sattuikaan toinen lastaus kyseiseen paikkaan, ja kyllä, nyt oli kamera valmiina ;)




Kaveriltani oli tullut sähköpostiini pyyntö allekirjoittaa adressi johon pyydän myös kaikkien lukijoideni osallistuvan, sillä olen omin solmin nähnyt kuinka totta kyseinen toiminta euroopassa on.

"Hyvä ystävä,

Elämme ajassa, jossa joissakin maissa eläimillä ei ole mitään arvoa.

Joulukuussa 2007 MTV3 julkaisi kuvamateriaalia teurashevosten kuljetuksista halki Euroopan. Hevoset viimeisellä matkallaan kokivat järkyttävää väkivältaa ihmisen taholta. Hevoset saivat tuntea paksujen keppien säälimättömät lyönnit eivätkä viimeisillään tiineenä olleet tammatkaan säästyneet sietämättömältä tuskalta. Varsat syntyivät kaaoksen ja kärsimyksen keskelle, josta ne oitis poimittiin talteen pöydän antimeksi. Hevoset kokivat ihmisen suuren julmuuden aiheuttamaa kipua ja kärsimystä. Hevosten raajoja oli poikki, josta välittämättä hevosia edelleen seisotettiin ja kuljetettiin pitkiä matkoja. Paniikissa hevoset yrittivät etsiä pakotietä lyönneiltä ja väkivallalta - turhaan. Suuri, komea ja ihmiselle palvelualtis eläin oli voimaton ihmisen säälimättömän käden edessä, joka jakoi eläimen osaksi vain julmaa väkivaltaa.

Mitä sinä voit tehdä?

Allekirjoita Uma Aaltosen ja Minna Vitikaisen laatima adressi osoitteessa
http://www.adressit.com/hevosten_puolesta

Viestitä adressista kaikille tutuillesi. Muista myös ihmiset, jotka asuvat Suomen ulkopuolella Euroopassa. Pystymme kokoamaan miljoona nimeä adressiin.

EU vaatii miljoonan ihmisen nimen käsitelläkseen asiaa parlamentissa. 45 minuuttia-ohjelman kuvamateriaali on nähtävissä osoitteessa



www.mtv3.fi/uutiset/45min/jaksot.shtml?588966 "

Tour de France.

Joululomat on takanapäin ja niin on ensimäinen työviikkokin. Lomailua olisin mielelläni jatkanut vielä muutaman päivän. Parhaillaan olen tulossa kohti koti Suomea, matka taittuu "ysillä" jossa onneksi sattuu olemaan vapaa langaton verkko, vaikka kin todella tukkoinen sellainen.

Takana on melkoinen reissu, matka alkoi viikko sitten torstaina jolloin starttasin Suomen turuust, ajoin vantaalle lastaamaan ja sieltä perjantain laivalla saksaan. Harmmillista saksassa on sunnuntaille osuva ajokielto (kuten monissa muissakin maissa) joten laivan saavuttua lauantaina illalla saksaan ei siinä ehtinyt kummoista työrupeamaa tekemään kun joutui pakolliselle tauolle. Tauko sujui rattoisasti laivamatkan aiheuttamasta meriväsymyksestä toipuessa ja sunnuntaina puolenyön kinthaalla äksin jatkamaan matkaa kohti ensimmäistä purkupaikkaa jossa olinkin sitten hyvissäajoin maanantaiaamuna. Saksaan tuli purettua kaikkiaan kolmepaikkaa, stuttgartin nurkille ja yksi paikka ranskaan, aivan lyonin kupeeseen.

Lastauksia matkaan sattui kaikkiaan viisi, eli melkoiset keräilyerät sain vaivoikseni. Lastauksista kolme sattui ranskaan, yksi belgiaan ja viimeisin, mutta huvittavin saksaan. Olin todella hämmästynyt siitä, millaisiin paikkoihin tehtaita etenkin ranskassa rakennellaan. Jokainen lastauspaikka oli melko kaukana yhtään mistään ja todella pienten kinttupolkujen varressa, vielä pienempien kylien keskustoissa.

Reissu oli kaikkiaan todella mahtava ja opettavainen jälleen kerran. Ehkä mahtavin tunne oli kun laskeuduin keskiviikkoiltana lähelle pariisin keskustaa ja näin eiffeltornin iltavalaistuksessa, se kyllä oli jotain upeaa.

Palatakseni saksan lastaukseen, huvittavan siitä teki persreikä jossa lastaus tapahtui. Kyseessä oli tolkuttoman pieni kylä jonne ei pitäisi vitoa isommalla pakulla edes ajaa. Tehdas oli kylän keskellä rakennuskopleksissa joka oli varmaankin joskus 1900-luvun alussa nähnyt loistonsa, joten tilat olivat sen mukaiset. Lastauslaituri oli kyllä modifiotu kahdesankymmenluvulla, tosin auttamattomasti liian korkeaksi nykyisiä kärryjä ajatellen. Laituriin peruutettuani paikalle pälähti arviolta kuusikymppinen harmaapäinen heebo joka viittilöi minut nostamaan kärryn jouset ylös, toki tein työtä käskettyä mutta eihän se nousu riittänyt vaan kärryn perä jäi 25cm liian alas lastauslaituriin nähden. Tästäkös vanhus riemastui ja pyysi minut mukaansa sisälle lastaamaan itse autoni. Kieltäydyin kohteliaasti ja yritin kertoa, ettei kyseinen toiminta kuulunut työhöni. Gubbe sai kieltäytymisestäni lisää puhtia ja alkoi huutaa kuin sisävesihinaaja aamusumussa: "schaisse auto, schaisse Finland, schaisse chaför". Aikani patun huutoa kuunneltuani otin vittumaisimman ilmeeni jonka osaan ja karjuin suomeksi papalle: "NYT VITTU TURPA KIINNI; TAI SAAT KOHTA IHAN OIKEASTI AIHETTA HUUTOON" samalla uhkavaasti pappaa kohden kävellen. Nooh, tästä seurauksena pappa meni paniikkiin ja kieltäytyi lastaamasta minulle.
Olin nähnyt pihassa trukin ja pumput joten nykäisin auton irti laiturista ja peruutin varaston ovelle. Samalla kun ulostauduin hytistä tarkkailemaan tilannetta, paikalle pärähti norempi varastohemmo joka puhui sujuvaa enlantia ihmetellen, että miksi pappa edes ajatti minut alunperin laituriin, eikä alkanut suoraan lastaamaan trukilla ja pumpuilla? Kuorma saatiin tehtyä ja pääsin lähtemään kohti lauttarantaa. Lopputerveisiksi kehoitin nuorempaa kundia välittämään papalle terveiset, että tänään oli hänen onnenpäivänsä, sillä minulla ei ole tapana hakata lapsia, naisia, vammaisia tai vanhoja hulluja ukkoja. Kundilla oli hauskaa ja hän lupasi välittää terveiseni perille;)

Oheinen kuva on edelliseltä Unkarinreissulta.

"Mutta missä on ZeiZei??"


Matkalla työnhakuun? =)

Sattuipa kylä matkalle.

Kuvienmyötä tervesiä HexxxMänille, lisää saat sähköpostiin kun kotiudun tai voit vaihtoehtoisesti niitä katselemaan pasilan "autohoffille" ;)