Norjassa ei ole kumpaakaan. Heh. Erittäin mielenkiintoista olla rekalla liikkeellä kyseisessä maassa ja talvi tekee liikkumisesta lähes mahdotonta. Oma retkeni kulki läpi suomen-ruotsin-norjan, Raahe-Naantali-keppisaari-Stavanger-Hammerfest. Matkaan mahtui todella jylhiä ja pysäyttäviä maisemia, hiukan totuttelua ja aika ajoin jopa pientä hermostuneisuutta pelon ja väsymyksen partaalla;) Melkoisen mahdoton urakka olisi yrittää edes kertoa niitä tuntemuksia joita reissussa koin. Kumminkin päällimmäisenä tunteena on hyvä olo hienosti tehdystä työstä. Kronologisesta järjestyksestä johtuen varmaankin mieleeni on parhaiten koko reissusta jäänyt Altan mahtava kanjoni, jota pitkin tie kulki. Mutta kuten terve heteromies ajattelee, niin tiukat kurvit olivat kulkemisen suola. Maisemat olivat aivan sanoinkuvaamattoman kauniita.
Paikalliset liikkuivat raskaalla kalustolla yllättävän sukkelasti vuoristossa, joten tunsin itseni monesti uretaanariksi (karavaanari) joka tukkii ihmisten tien. Syitä hissukseen etenemiseeni oli muutamia:
-Tuore kuski, joka ei ole koskaan ajanut raskata kalustoa norjassa
-Muutaman tonnin ylikuorma.
-Hidastimen puuttuminen ajokistani.
Käsittääkseni kumminkin ajoin kuin aikapoika, kiltisti kitisemättä ja parasta mahdollista vauhtia. Alun kuvassa jotkut onnelliset paikalliset saivat muistutuksen kapeista ja mutkaisista teistä. Omalla kohdallani opin ainoastaan havainnoimalla, ei tarvinnut itse rutata peltiä oppiakseen.
