Syksyinen oulu.

Aikasta hienoa keliä sattui näin loppuvapaalle, oikein silmä lepää kun luonto on niin mahtavissa väreissä. Pikkuhiljaa tässä alkaakin vapaat loppua ja pitäisi palata turkkuseen väijymään keikkaa joka onkin jo huhujenmukaan tiedossa. Kahdentytön keikkaa pukkaa, tosin huhu ei kertonut että mihin...

Edelliset pari reissua meni todella mukavasti, italian keikasta jo ehdinkin kuvia laittamaan.
Iittalassa oli kaveri turistireissussa mukana ja kaikesta huolimatta reissu olikin mukava. Pikku kolhuiltakaan ei vältytty, sillä matkalla lastaamaan hiukan eksyttiin pääladuilta ja ajauduttiin pikkukujille. Paikat oli ku kuustoistakesäsellä, eli todella ahtaat ja tiukat. Erääseen risteykseen olikin sitten paikallinen apina parkkeerannut sitikkansa josta sitten reippaasti peräylityksellä skraappasin kyljen ruvelle. Kaveri olisi halunnut 1500e pikku naarmusta, mutta kaverinkanssa oltiin sitämieltä, että sillä rahalla pitäs saada koko kikotin joka oli muutenkin kuin perunasäkillä hakattu. Ei siinä sitten auttanu muukuin soittaa paikalliset millarit paikalle ja paperihommiin. Siinä sitä aikaa sitten kuluikin ihan kiitettävästi.

Italiasta palattuani kävi erittäin harvinainen tapaus, eli kun tulin aamulla suomeen, sain kuorman purettua, niin ajoin samantien lastaamaan ja lähtö samana iltana. Määränpäänä oli englanti, tuo jumalan hylkäämä saaripahainen. Sinne ajelin lauantaiksi purulle ja vielä samaksi illaksi meeriin hollanin ja belgian rajalle ottamaan lepoa. Ja sitä sitten riittikin ihan jo makuuhaavoille saakka. Olin meerissä parkissa lauantaista keskiviikolle, jolloin sain ohjeet ottaa kuorman den haagista hollannista. Sielläkin sain sitten väijyä koko päivän ilman tulosta, eli en saanut sitten kuormaa sieltäkään. Seuraava yritys joka sitten onnistuikin oli saksan puolelta.

Sunnuntaina suomeen päästyäni ajoin suoraan purulle ja odottamaan maanantain lastausta. Maanantaina lastasin irlannin kuorman ja talutin sen helsinkiin josta kollega lähti jatkamaan ja minä muutaman mutkan kautta kotiin.

Kuvat kertoo....