Odotus, tuo pahimmanlaatuinen myrkky mielelle, sitä on saatu. Pohjammaan keikka meni muroiksi, koska paluukuorma sieltä onkin Ouluun ja osaavaa kuskia ei kannata kuulemma enää ajattaa kotimaassa. Tiesin kyllä alusta saakka, että minut tullaan opettamaan ulkomaanajoon;) Ahdistaa vaan, kun joutuu odottamaan, eikä tiedä milloin käsky käy lähtöön. Kamat on pakattuna ja uskoisin huomenna aamusta olevani viisaampi.
Nyt tiedän miltä koiristamme tuntuu, kun usein niitä joutuu komentamaan odottamaan vaikka intoa riittäisi. Nooh, yksi kohta lisää listaan jossa löytyy rekkakuskin ja koiran yhtäläisyydet:
-Asuu kopissa
-Syö purkkiruokaa
-Kusee vanteelle/renkaalle
-Haukkuu autoilijoita
-Noutaa kun isäntä käskee
-Ja tietysti odottaa...
Rakas vaimonikin alkaa varmaankin olla aikalailla täynnä tätä omaa touhotustani tai ainakin luulisin niin. Itseäkin alkaa ahdistaa kun tosiaan haluisi jo "on the road". Vaimolle kumminkin kymmenen pistettä ja papukaijamerkki pitkistä hermoista ja suunnattoman laajasta ymmärryksestä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti