Kas kummaa;)

Ilmeisesti nyt on sitten saatu pää auki, sillä huomenna pitäisi jälleen valjastaa kasipata miehistöineen töihin. Kaiken logiikan mukaan reissusta pitäisi tulla todella nopea, pisto, kasto ja ravistus. Eli huomisella sinisellä laivalla saksaan, maanantaiksi eindhoveniin hollantiin purkamaan, toinen purku rotterdamiin ja paluukuormakin on jo selvillä sekä paluukuorman purkupäiväkin on jo tiedossa. Erittäin eriskummallista. Näillä näkymin oon sitten jo ensi perjantaina takaisin suomessa;)

Hyvää matkaa, minulle=)

On the road again.

Pitkään ja hartaasti odotettu vuoden eka keikka sit nasahati kohdilleen. Lastaus oli 5.3 perjantaina ja lähtö sinisellä laivalla seuraavana päivänä. Laivalla törmäsin hauskaan heeboon joka oli asustellu kanadassa ja kelkkonut keikkaa melkolailla koko jenkkilään. Useampia lonkeroita siinä menikin rekkamessissä kaverin turinoita kuunnellen ja hauskaa oli.

Laivan saavuttua rantaan sunnuntai-iltana päätin rehvakkaasti jäädä satamaan yöksi, sillä ensimmäiselle purkupaikalle oli vaivaiset 145km joten oli helpompaa lähteä maanantaina aamusta senverti aikaisemmin liikkeelle, että olisi ajoissa purulla. Eka paikka oli todella helppo löytää vaikka joutuikin hiukan enemmä kurvailemaan natikoita pitkin. Sieltä selvittyäni otin suunnaksi Stuttgartin terminaalin jonne pudotin seuraavat kolme paikkaa jotka olivat saksassa.

Stuttgartista selvittyäni suunnaksi muotoutui ranskan Marseille, tai oikeastaan marseillen lentokenttä joka sijaitsee vitrolles nimisessä kylässä. Paikka oli tuttu, joten ei mitään ongelmia ollut. Tosin hiukan jo siinäkohtaa korpesi mieltä saksassa saamani satasen sakko; liian pieni turvaväli... Vitrollesissa sain auton tyhjäksi ja jäin kulmille odottelemaan osoitteita, josko vaikka saisin paluukuorman mahdollisimman pian. Päivän käännyttyä iltaan, osoitteiden ja tekemisen puutteessa aloin siivoilla autoa ja ylläri olikin positiivinen kun yläkaapista löytyi ihan koko pullo juomatonta viinaa ;) Eiku tuumasta toimeen ja "äffä"-pullo tuulensuojaan.

Ammulla sitten heräilinkin puhelimen sointiin, kieli kuivana. Osoitteitahan siellä oli tarjolla, Italiasta, Verona ja Bolzanon kupeessa toinen. Pikkuhiljaa siitä sitten läksin kipittelemään kohti iittalaa, loogisesti rantatietä pitkin. Maisemat oli aivan huikeat ja "tuttuja" paikkojakin matkalle sattui, kuten Cannes, Nice, Monaco ja muutama muu ;) Monacossa piti poiketa casinolle oluselle, mutta en sit vaan viitsinyt...

Ekasta paikasta veronasta nappasin puoli kuormaa kyytille ja läksin haeskelemaan toista paikkaa bolzanon kulmille ja siinä hiukan sitten hakemista riittikin. Omppufirmaan lastaukselle meno ei ollut aivan niin simppeli juttu kun äkkipäätään olisi kuvitellut, sillä jouduin suksimaan pikkulatuja yli 60km ja italiassa pikkuladut on todella pikkulatuja. Ehjänä pääsin kumminkin perille ja kohtuullisen odottelun jälkeen sain omput kyytille ja alkoi jo pikkuhiljaa kiirusta pukkaamaan sillä itävallassa on yöajokielto (tosin jos auton euroluokitus on 5, niin silloin ajokielto ei koske) joka alkaa klo 20:00 paikallista-aikaa. Kuorma oli papereiden mukaan reilusti lain sallimissa rajoissa ja "perstuntumalla" olin samaa mieltä, ettei tässä nyt niin kova kuorma ole...

Rajalle noustessani huomasin kyllä, että kasipata sai tehdä töitä oikein urakalla ylämäissä, mutta en sen suurempaa huomiota asiaan kumminkaan kiinnittänyt. kolmisenkymmentä kilometriä ennen saksan rajaa olin rikkonut yöajokieltoa sellaiset parisenkymmentä minuuttia, tietäen että kiinni jäädessä sakot napsahtaa. No kuinkas ollakkaan satuin paikallisten millareiden kynsiin ja vaakallehan se auto ajettiin ensimmäisenä... Lopputuloksena oli 550kg:n ylikuorma. Kokonaispaino itävällassa saa olla tasan se 40 000kg ja mulla onnettomalla se oli 40 550kg. Ja eikun sakkohan siitä tuli, käteiskauppa. Sakon maksettuani tiedustelin, että olenko vapaa lähtemään jatkamaan matkaa, miliisi vaan tuumas, että jos toi sun vehje on euro vitonen niin hyvää matkaa. Pitkiä puita pesään ja mahdollisimman nopeasti huisulan helevettiin kontrollipaikalta, ennen ku kaverit tajuaa kasipadan olevan euro nelkkukelkku ;)

Seuraavalle rastille sitten vaan perssilmä syrjällee gripenin alapunkalle vaikka tarkotus oli ajaa hiukka pidemmälle, mutta kun tunnit loppuu käsiin, niin minkäs teet. Aamusta herättyäni soittelin suomeen ja kyselin, että minkävärinen laiva mulla on. Vastaus oli että huomisen aamun superiin... Rantaan oli sentään karvan auki 900km ja ajoaikaa maximissaan 10h!?! Ajattelin, että rikoksen poluillehan tässä joutuu lähtemään ja niin siinä sitten kävikin. Suoraa huutoa 10h 37min, plus tauot ja olin rostockin rannassa.

Laivalla oli mukavata, kuten aina, vanhoja kavereita sekä hyvää ja terveellistä viinaa. Mitä muuta sitä enää osaa viikon euroopan retkeilyn päälle kaivata ;) Vuosaaressa sitten taas alkoi sattua ja tapahtua, olin toinen auto joka ajoi laivasta ulos ja tästä johtuen laiva ui edelleen niin syvällä että ajoramppi oli melko jyrkässä kulmassa. Vaikka nostin jouset ylös, niin kaikesta huolimatta kuskin puolen tassu kärrystä otti ramppiin kiinni... ja paskaksihan se meni. Ajettuani muutaman kilometrin tankille huomasin, että repsikan puolen umpion lasi oli tuhannen paskana. Todella mahtava ja hieno päätös muutenkin aikalailla vastustaneelle reissulle. Kaikesta huolimatta reissusta jäi kohtuu hyvä maku suuhun, vaikka hiukan vastustikin. Jos aina olis helppoo, niin sillo ei tietäs että koska on helppoo;)


Kevättäkin alkoi matkalla olla ilmassa ;)




Lastauspaikalla maisemat oli aikalailla asialliset.




Eikä rantatielläkään maisemat hanurista olleet












Loppuun vielä (omasta mielestäni) hauskasti sattunut tapaus, turot jollotti okkupaadoa eräällä levyllä kuin sattumalta sattumalta melkein heti saavuttuani italian puoleelle ;) (ajaessa saa kuvattua todella vakaata kuvaa)

Alku(vuosi) aina hankalaa.

Vanha saksalainen sananlasku, alku aina hankalaa. En todellakaan odottanut palatessani ison saaren edustalla olevalta pikkusaarelta 16 joulukuuta, että näin pitkään venyy seuraava lähtö. Toivoin vain, että saan viettää joulun rakkaani kanssa ja ehkä jopa uudenvuodenkin. Sain mitä toivoin ja vähän enemmänkin, tammikuun 15. päivä pärähti lomautuslappu käpälään!?! Olin aivan järkyttynyt, eihän näin voi käydä mulle, muille kylläkin.

Mutta eipä siinä mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Oon ehtinyt puuhata kaikkea mukavata ja vähemmän mukavata kaikessa rauhassa. Suurin muutos oli varmastikkin pohjoisen hylkääminen ja muutto suomen persreikään turkuun. Eihän se turkkune nyt niin huono paikka ole, kai ;) Ite oon ainakin viihtynyt hyvin, tai kaippa sitä nyt viihtyy missävaan kun on itseään parempaa seuraa.

Keikkarintamalla vaan tosiaan on ihan liian hiljaista ja vaikuttaahan se talouteenkin tavalla tai toisella. Onneksi liitosta sentään jotain almuja tipahtelee. Hurjia huhuja on kuultu, luettu ja vaikka mitä... "Ekan kvarttaalin jälkeen nookkia alkaa puskea leipomiaan kännyjä ympäri maailmaa ennen näkemättömiä määriä", kyllähän se vaan mulle kelpaa :)

Mutta edellä syy, miksi blogi ei ole päivittynyt, ei oo paljoa lapsille kerottavaa ku Vexusetä istuu kotona soffalla ja imeskelee päihdyttäviä aineita litratolkulla alas kurkusta... Vaikka saishan monista päihteiden sekoittamista illoista monia tarinoita, jos vaan muistais jotain.

2008 kuvin kerrottuna.

2008 oli rakkaudenkesä, kuten suomopopin aamuissa Anni ja Jaajo toitottivat. Ehkäpä paras kesäni sitten lapsuuden. Myös paljon muuta tapahtui, maailmaa tuli nähtyä ja osaksi myös kuvattuakin;) Oheen nakkasin muutamia kuvia "matkanvarrelta". Olkaa hyvät. (kuvissa ei ole sen suurempaa kronologista logiikkaa)

Lukijat ovat puhuneet.

Niin siinä sitten kävi, melko moni lukija on suorastaan vaatinut jatkamaan joten varmaankin lähiaikoina on sitten jälleen päivityksiä luvassa.

Vesku ja kymmenenpyörää toivottaa kaikille lukijoille erittäin rauhallista joulua.

Kohti suurta tuntematonta.

Kymmenen pyörää asfaltilla kokee tänään toistaiseksi viimeisen päivityksensä. Syynä tähän on uudet seikkailut kirjaimellisesti kohti suurta ja tuntematonta, ei niinkään työn puolesta vaan lähinnä ihmissuhdeviidakossa. Paljon uusia ihmisiä ja ihmeellisiä kokemuksia.

Turku kuittaa ja vaikenee, toistaiseksi.

Syksyinen oulu.

Aikasta hienoa keliä sattui näin loppuvapaalle, oikein silmä lepää kun luonto on niin mahtavissa väreissä. Pikkuhiljaa tässä alkaakin vapaat loppua ja pitäisi palata turkkuseen väijymään keikkaa joka onkin jo huhujenmukaan tiedossa. Kahdentytön keikkaa pukkaa, tosin huhu ei kertonut että mihin...

Edelliset pari reissua meni todella mukavasti, italian keikasta jo ehdinkin kuvia laittamaan.
Iittalassa oli kaveri turistireissussa mukana ja kaikesta huolimatta reissu olikin mukava. Pikku kolhuiltakaan ei vältytty, sillä matkalla lastaamaan hiukan eksyttiin pääladuilta ja ajauduttiin pikkukujille. Paikat oli ku kuustoistakesäsellä, eli todella ahtaat ja tiukat. Erääseen risteykseen olikin sitten paikallinen apina parkkeerannut sitikkansa josta sitten reippaasti peräylityksellä skraappasin kyljen ruvelle. Kaveri olisi halunnut 1500e pikku naarmusta, mutta kaverinkanssa oltiin sitämieltä, että sillä rahalla pitäs saada koko kikotin joka oli muutenkin kuin perunasäkillä hakattu. Ei siinä sitten auttanu muukuin soittaa paikalliset millarit paikalle ja paperihommiin. Siinä sitä aikaa sitten kuluikin ihan kiitettävästi.

Italiasta palattuani kävi erittäin harvinainen tapaus, eli kun tulin aamulla suomeen, sain kuorman purettua, niin ajoin samantien lastaamaan ja lähtö samana iltana. Määränpäänä oli englanti, tuo jumalan hylkäämä saaripahainen. Sinne ajelin lauantaiksi purulle ja vielä samaksi illaksi meeriin hollanin ja belgian rajalle ottamaan lepoa. Ja sitä sitten riittikin ihan jo makuuhaavoille saakka. Olin meerissä parkissa lauantaista keskiviikolle, jolloin sain ohjeet ottaa kuorman den haagista hollannista. Sielläkin sain sitten väijyä koko päivän ilman tulosta, eli en saanut sitten kuormaa sieltäkään. Seuraava yritys joka sitten onnistuikin oli saksan puolelta.

Sunnuntaina suomeen päästyäni ajoin suoraan purulle ja odottamaan maanantain lastausta. Maanantaina lastasin irlannin kuorman ja talutin sen helsinkiin josta kollega lähti jatkamaan ja minä muutaman mutkan kautta kotiin.