Kasi päällä ja täydet valot, eli hulluttelua Rottiksessa.

Vapaan jälkeinen eka reissu suuntauikin sitten hollantiin, vaikka ehdottomasti Portugalia odottelin. Heti snadissa lauttaan loikattuani törmäsin pariin tuttuun kolleegaan jotka olivat menossa samoille nurkille kun minä. Olihan se mukavata ajella peräjulkkaa saksan halki hollantiin. Kuorma oli kevyt ja niin oli mielikin. Tuota pikaa saavuimmekin hollantiin ja oli aika erota (tosin vain hetkellisesti, jota en tietenkään vielä tiennyt). Oma purkupaikkani oli Duivenissa ja kolleegalla jossain ihan siinä nurkilla. Nooh, aamulla saatuani auton tyhjäksi ilmoitin asiaan kuuluvin menoin siitä ajojärjestelyymme ja sain ohjeet mennä nukkumaan ja pitämään ysituntinen.

Perjantaipäivä oli jo pitkällä iltapäivässä kun heräilin ja ajattelin kysellä, että onko mitään tulikomentoja jos vaikka pääsisin lauantaiaamun lautalla kotisuomeen. Juuri kun olin soittamassa suomeen ja kysymässä jatko-ohjeita kolleega soitti kysyäkseen missä olin ja kertoi samalla olevansa itse (harjoittelijoineen päivineen) Rottiksessa fruittiparkissa* ja pyysi minua saapumaan sinne myös. Nooh, soitin suomeen ja kyselin, että onko mitään tarjolla ja tarjollahan oli eioota joten fiksuna miehenä kyselin että olisko mahdollisuuksia siirtyä viikonlopunviettoon sadankilometrin päähän fruittiparkkiin? Vastaus oli myöntävä, toki asiaan kuuluvin varoitusseremonioin, joita en vielä siinävaiheessa osannut todellakaan arvostaa.

Eikun kasipata pauhaamaan ja kohti fruittiparkkia. Parituntia ja yhden erikoisen näyn myöhemmin olin fruittiparkissa. Juuri kun parkkasin autoani kolleegan Volvon* viereen pihaan kaartoi merimieskirkon pirssi johon kapusi eräs toinen suomalainen kollega. Minähän siitä sitten kinkesin itseni samoille rattaille ja matka jatkui kirkolle, keskustaan. Kirkolla siinä sitten söimme hyvin ja saunoimme miehissä (aiemmin mainitsemani kollega oli jo tietenkin apumiehineen odottamasa kirkolla) ja tietenkin nautimme grolsh olutta sopivissa määrin.

Kirkolla tulikin sitten pilkku jo kympiltä ja kolleegaryhmän kanssa ajattelimme hiipiä kylille ottamaan muutamat oluet ennen autolle menoa ja eikun tuumasta toimeen. Ensimmäinen baari johon satuimme oli paikallinen neekeribaari, eli baarissa ei ollut valkoisia tai edes vaaleampia ihmisiä, ei henkilökunnassa eikä asiakkaissa, paitsi nyt. Viisi suomalaista valkonaamaa. Baari täynnä r-kioskin kokoisia neekereitä ja siihen sattuu viisi suomalaista, tunnelma oli lievästi sanottuna vaivautunut, ei missään nimessä uhkaava. Alun jännityksestä päästyämme tilasimme rohkeasti oluet ja aloimme porisuttamaan muita asiakkaita. Ilta meni erittäin mukavasti ja omalla kohdallani ei edes käynyt mielessä lähteä "tyttölöihin" (huoriin) kuten eräs kollega niin leikkisästi sanoo.

Lauantaina olikin sitten ohjelmassa sama leikki, kirkolle saunaan, neekeribaariin jossa jo tutuiksi tulleet valkonaamat toivoteltiin erittäin lämpimästi tervetulleeksi uudelleen. Tosin hyvin ryypätty perjantai lyhensi lauantai-illan iloja jonkinverran. Olimmekin jo hyvissäajoin ennen iltakuutta autoilla fruitissa, matkaeväänä nelisenkiloa parasta venäläistä vodkaa mitä neekerinurkilta saa;) Lauantai-illasta ei suurempia muistikuvia ole, mutta painokelvottomia tapahtumia oli kuulemma sattunut ja tapahtunut, mm yksi seurueeme autoista oli uhattu ajaa ulos fruittiparkista liiallisen musiikinsoiton takia tai lähinnä volyymin. Kumma, ettei hollannissa arvosteta Matti-Eskoa senvertaa.. Yks kaveri oli oksennellut pitkin pihoja... ja kaikkea oikein suomalaista äijämeininkiä.

Sunnuntai onneksi saapui ajallaan ja oli aika lopettaa "idioottibileet" kuten erään entisen kollegan isipaappa asian niin osuvasti muotoili. Olikin aika siirtyä jälleen kirkolle saunaan ja syömään hyvin. Sunnuntai mukaili pitkälti normaalin skrabissunnuntain kaavaa, eli kirkolta siirryimme autoille nukkumaan ja katselemaan elokuvia.

*fruittiparkki= iso vartioitu ilmainen parkki rekoille rottiksen satamassa keskellä hedelmäterminaaleja.

*volvo= Voiko Olla Lievää Vikaa Ollenkaan tai Valitamme Ostosta Lähetämme VaraOsia.

Liian lyhyt pitkä vapaa.

Viikon verran tässä ehtinyt totutella "normaaliin" elämään kotosalla vaimon ja tyttöjen kanssa. Ahdistaa jo valmiiksi kun tietää, että maanantaiksi pitäisi olla jälleen tienpäällä suuntaamassa kohti uusia seikkailuita.

Viimeinen reissuni suuntautui Englantiin. Oli se vaan ihmisluonnon vastaista ajaa "väärää puolta" tietä. Tosin pikku treenaamisella sekin sujui, mutta niihin liikenneympyröihin ei ehtinyt tottua;)