Tänään illanmittaan pitäisi lähteä homolossilla ruotsinpuolelle ja siitä suhata Espanjaan. Reissu sattui huonoimpaan mahdolliseen rakoon, sillä olen jo nyt neljättä viikkoa tienpäällä ja olisin jo itsekkin halunnut kotiin rakkaan vaimoni ja tyttöjen luo. Ainoa asia joka reissussa on lähempänä boonusta kuin miinusta on se että pääsen suoralla lennolla madritista kotiin, sillä täniltainen reissu ns. "kahden tytön keikka" eli ajamma kollegan kanssa kahdestaan samalla paskakasalla ripirapi epsanjaan ja kun kuorma on purettu toinen kuski lähtee kotiin, joka onnekseni olen minä.
Tälläviikolla muutenkin nähnyt ne "parhaat" puolet mantereenkuskin hommista. Tulin viime lauantaina suomeen, purku oli vasta maanantaina, joten viikonloppuohjelmaan ei kuulunut mitään ohjattua toimintaa vaan sain aivan vapaasti tötöillä oman mielen mukaan ympäri ämpäri pk-seutua. Lauantaina kävinkin sitten moikkaamassa siskoani perheineen ja illalla olikin ohjelmassa hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja vielä parempaa suomisaunaa Heccun luona. (kiitos isännälle). Viikonloppu menikin siinä sitten mukavasti ja maanataina kun sain kuorman pois päältä luulin saavani keikan edes asemapaikkakunnalleni turkuun, mutta niinhän siinä sitten ei käynyt, vaan jouduin norkoilemaan nurkilla lähes koko viikon. Ainoa plussa koko jutussa oli se että näin erään mantreen kollegan joka oli joutunut tilapäisesti kotimaan nurkka-ajoon kerwoodin iloisiin metsiin. Jälleen tiistailta on Heccua kiittäminen, jälleen hyvää seuraa, ruokaa ja saunaa;)
Torstaihin saakka norkoiltuani otin puhelun pääkällopaikalle ja tiedustelin tyyliin mitvit, nyt alkaa olla mitta täynnä makaamista. Isäntä antoikin ohjeet hinata reki turkuun ja siitä sitten mies junaan ja kohti oulua. Olin happy;) Mutta kuten ziljoona kertaa aiemminkin ilo oli ennenaikainen, tunnin ehdin herkutella ajatuksella kotiinpääsystä kunnes kaikki kariutui puheluun isännältä: "olis keikka espanjaan, lähdetkö?". Nöyränä ja joustavana duunarina en tietenkään kieltäytynyt, sillä sain sellaisen kuvan, että lähtisimme reissuun minun ajokilla emmekä millään volvon paskakasalla jossa ei ole edes apukuljettajalle penkkiä.... Lisäksi luulin saavani apukuljettajakseni pomon pojan tai erään toisen tuurarin, joiden kanssa tulen erittäin hyvin juttuun, toisin kun tän kaverin kanssa jonka apukuljettajaksi minut nyt sitten pestattiin. Vittu että riipii kupolista ihan lahjakkaasti, ei huvittas lähteä vaikka kuinka onkin nyt kyse siitä pitkään odotetusta espanjanreissusta.
Nyt löytyi biisi jossa kerrotaan miltä vaimosta luultavasti tuntuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti