Takana on melkoinen reissu, matka alkoi viikko sitten torstaina jolloin starttasin Suomen turuust, ajoin vantaalle lastaamaan ja sieltä perjantain laivalla saksaan. Harmmillista saksassa on sunnuntaille osuva ajokielto (kuten monissa muissakin maissa) joten laivan saavuttua lauantaina illalla saksaan ei siinä ehtinyt kummoista työrupeamaa tekemään kun joutui pakolliselle tauolle. Tauko sujui rattoisasti laivamatkan aiheuttamasta meriväsymyksestä toipuessa ja sunnuntaina puolenyön kinthaalla äksin jatkamaan matkaa kohti ensimmäistä purkupaikkaa jossa olinkin sitten hyvissäajoin maanantaiaamuna. Saksaan tuli purettua kaikkiaan kolmepaikkaa, stuttgartin nurkille ja yksi paikka ranskaan, aivan lyonin kupeeseen.
Lastauksia matkaan sattui kaikkiaan viisi, eli melkoiset keräilyerät sain vaivoikseni. Lastauksista kolme sattui ranskaan, yksi belgiaan ja viimeisin, mutta huvittavin saksaan. Olin todella hämmästynyt siitä, millaisiin paikkoihin tehtaita etenkin ranskassa rakennellaan. Jokainen lastauspaikka oli melko kaukana yhtään mistään ja todella pienten kinttupolkujen varressa, vielä pienempien kylien keskustoissa.
Reissu oli kaikkiaan todella mahtava ja opettavainen jälleen kerran. Ehkä mahtavin tunne oli kun laskeuduin keskiviikkoiltana lähelle pariisin keskustaa ja näin eiffeltornin iltavalaistuksessa, se kyllä oli jotain upeaa.
Palatakseni saksan lastaukseen, huvittavan siitä teki persreikä jossa lastaus tapahtui. Kyseessä oli tolkuttoman pieni kylä jonne ei pitäisi vitoa isommalla pakulla edes ajaa. Tehdas oli kylän keskellä rakennuskopleksissa joka oli varmaankin joskus 1900-luvun alussa nähnyt loistonsa, joten tilat olivat sen mukaiset. Lastauslaituri oli kyllä modifiotu kahdesankymmenluvulla, tosin auttamattomasti liian korkeaksi nykyisiä kärryjä ajatellen. Laituriin peruutettuani paikalle pälähti arviolta kuusikymppinen harmaapäinen heebo joka viittilöi minut nostamaan kärryn jouset ylös, toki tein työtä käskettyä mutta eihän se nousu riittänyt vaan kärryn perä jäi 25cm liian alas lastauslaituriin nähden. Tästäkös vanhus riemastui ja pyysi minut mukaansa sisälle lastaamaan itse autoni. Kieltäydyin kohteliaasti ja yritin kertoa, ettei kyseinen toiminta kuulunut työhöni. Gubbe sai kieltäytymisestäni lisää puhtia ja alkoi huutaa kuin sisävesihinaaja aamusumussa: "schaisse auto, schaisse Finland, schaisse chaför". Aikani patun huutoa kuunneltuani otin vittumaisimman ilmeeni jonka osaan ja karjuin suomeksi papalle: "NYT VITTU TURPA KIINNI; TAI SAAT KOHTA IHAN OIKEASTI AIHETTA HUUTOON" samalla uhkavaasti pappaa kohden kävellen. Nooh, tästä seurauksena pappa meni paniikkiin ja kieltäytyi lastaamasta minulle.
Olin nähnyt pihassa trukin ja pumput joten nykäisin auton irti laiturista ja peruutin varaston ovelle. Samalla kun ulostauduin hytistä tarkkailemaan tilannetta, paikalle pärähti norempi varastohemmo joka puhui sujuvaa enlantia ihmetellen, että miksi pappa edes ajatti minut alunperin laituriin, eikä alkanut suoraan lastaamaan trukilla ja pumpuilla? Kuorma saatiin tehtyä ja pääsin lähtemään kohti lauttarantaa. Lopputerveisiksi kehoitin nuorempaa kundia välittämään papalle terveiset, että tänään oli hänen onnenpäivänsä, sillä minulla ei ole tapana hakata lapsia, naisia, vammaisia tai vanhoja hulluja ukkoja. Kundilla oli hauskaa ja hän lupasi välittää terveiseni perille;)
Oheinen kuva on edelliseltä Unkarinreissulta.
"Mutta missä on ZeiZei??"
Matkalla työnhakuun? =)
Sattuipa kylä matkalle.Kuvienmyötä tervesiä HexxxMänille, lisää saat sähköpostiin kun kotiudun tai voit vaihtoehtoisesti niitä katselemaan pasilan "autohoffille" ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti