Niin siinä vain sitten kävi, onneksi. Työttömyyttä on jatkunut jo liiaksi, eikä vienti vedä joten tein oman ratkaisun, palasin juurilleni eli aloitin uudelleen uran jakorasiana ;) Emännän työpaikalla oli kuljetusliikkeen juitsari ihmetellyt että mistä saisi tuurarin kuskille joka menee jalka leikkaukseen. Tähän Rakas avovaimoni oli tuumannut, että hänellä on kotosalla vähän käytetty ja melko toimiva rahtari jolle sohva kasvaa kohta perseeseen kiinni ;) Loppu onkin sitten jo historiaa.
Oli todella hämmentävää palata jakohommiin, mutta jollain kierolla tavalla tunnen suurta iloa tehdä ja olla tekemisissä asiakkaiden kanssa, vieläpä puhuen suomea tai ruotsia. Joka yö siis tulee vietettyä kotona murulaisen kainalossa, kuitenkin mennen aamuksi töihin. Ei tarvitse yöpyä autossa peläten sitä että tuleeko ryövätyksi tms... Eli kaikkiaan oon aikas happy :) Tosin jakohommista ei paljoa jää kerrottavaa kenellekkään. Silti toivo elää viennin vilkastumisesta ja kenties vielä joskus palajan mantereelle rekkailemaan.
Ilman unelmia ihminen on kuin tyhjä olutpullo, arvokas, mutta ilman sisältöä. Omia unelmia riittää ja joskus joku niistä saattaa käydä toteen ;)
Ystävääni sika-topi62 lainate; "keep on trucking" =)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti