Kymmenen pyörää asfaltilla.

Moi, miä oon Vesku ja miä en oo sinkku :D

2011-09-21T13:03:00.000-07:00

Mun blogi elää näemmä kvartaaliaikaa, tosin viimeiseltä kahdelta kvartaalilta on päivitys jääny tekemättä...

Mutta hauskoja tapahtumia on kumminkin riittänyt, vaikkei ne tänne asti ole ehtineet.
Päälimmäisenä mieleeni nousee eräskin aamuherätys finnlinesillä jolloin meinasi tavan rahtihemmolle pärähtää aamupaska housuun heräämisen hetkellä.
Olin tulossa perushollannin keikalta kotiinpäin ja olin ehtoolla laivaan päästyäni nauttinut muutamia annoksia (luetaan riittävästi) alkoholia ja kömpinyt omaan kajuuttaan nukkumaan. Nooh, liikuttuneesta mielentilasta johtuen olin ilmeisesti jättänyt oven niin ettei se mennyt lukkoon. (ovi kumminkin oli kiinni, mutta ei lukossa) Tästä johtuen aamulla noin 3 sekuntia ennen heräämistäni kaksi itäkairan kulkijaa painivat tiensä sisään mun hyttiin hakaten toisiaan ku aikapojat ja 28 sekuntia heidän jälkeensä paikalle paini vartija ja kaksi täkkäriä. Voitte varmaankin kuvitella tilanteen, ku yritin olla olematta olemassa :D Tilanteen selvittyä oli aika tarkistaa vauriot, itäkairan jannut (ryssät) putkaan ja hytin ovelle hiukan terapiaa. Onneks sain hyvitykseks pari ilmaista lonkeroa...

Palataan taas asiaan, jos sama päivitystahti jatkuu niin se olis sit varmaan joskus ensvuoden lopulla :D

The mantereenmiäs.

2011-01-08T04:25:00.000-08:00

Niinhän siinä sitten kävi, että vienti alkoi vetämään ja mantereen hommat kutsui jälleen. Viimeiset kolme kuukautta onkin saanut raapia kohtuullisen kiivaalla tahdilla, tosin vain Hollannin väliä, mutta kumminkin. Eihän siitä tuosta Trave-Einhoven-Rotterdam-Trave välistä saa tarinaa aikaiseksi oikein keksimälläkään. Tosin lumitilanne ja paskat kelit tuo oman mielenkiintoisen lisämausteensa liikennöintiin saksassa ja hollannissa. Jouluaaton aattona oli ehkäpä viimevuoden mielenkiintoisin keli, -2 ja lunta riittävästi. Saksassa osnabrukin ja bremenin välillä oli baanan oikeanpuoleisin kaista "kiillotettu" peilijäälle ja tilanteet sen mukaisia. Henkilöautot ja arimmat ammattilaisetkin ajoi sellaista 30-45km/h nopeutta, mutta mitä tekee puupää härmän jätkä? Ottaa gt-kaistan ja paukuttelee 90km/h rajoitinta vasten menemään ;) Sillä gt-kaistalla oli lumi maassa ja pito kohdallaan, jota henkilöautoilijat ja kollegat eivät tajunneet.

Joulu meni laivassa ja mukavasti menikin. Iso kiitos kuuluu Finnladyn henkilökunnalle, kun saivat taiottua hiukan joulumieltä raavaimpienkin rekkapeurojen mieliin. Vuoden vaihdoin Saksassa, Bockelin autohoffilla, kokolailla turha juhla sekin...

Laivat on kuin ennenkin, kohtuullisen viinanhuuruisia matkoja mennen-tullen. Wanhoja tuttujakin on edelleen liikkeellä ja uusiakin hyviä tyyppejä sitäkin enemmän.

Wanha kunnon kasipata on kollegalla ajossa ja itse työskentelen "maailman parhaalla autolla" kuten päällikön poika sitä kutsuu. Onhan se hyvä laite jos ei puutu siihen ettei siinä ole edes koko moottoria, vaan osamoottori pannut pystyssä ja hirnahtelevia kaakkejakin saisi olla enemmän. Toisaalta itse kyllä pidän laitteesta, automaattilaatikko, xylitolivalot ja kohtuu uus ekeriläinen pakkaskylkkäri nelisatasella hermokingillä. Automaattilaatikko vaati aluksi aikalailla totuttelua, mutta nykyään oon tajunnut sen hienouden, voi polttaa tupakkaa, juoda kahvia, puhua puhelimessa, lukea karttaa, tehdä voileipiä ja kaiken voi tehdä samaan aikaan kun ei tarvitse sekoittaa öljyjä kepillä ;) Ensijoulua silmällä pitäen voisin aloittaa jo nyt joulupukille kirjoittamisen "rakas joulupukki, tahtoisin saada joululahjaksi uuden Scanian, tyyppiä R 730. Akseleita laitteeseen en tarvitse kuin kaksi ja kytkinpolkimenkin voit jättää siitä pois. Kiitos. Toivoopi: Vesa-Matti 33vee"

Back to the roots ;)

2009-08-29T23:24:00.000-07:00

Niin siinä vain sitten kävi, onneksi. Työttömyyttä on jatkunut jo liiaksi, eikä vienti vedä joten tein oman ratkaisun, palasin juurilleni eli aloitin uudelleen uran jakorasiana ;) Emännän työpaikalla oli kuljetusliikkeen juitsari ihmetellyt että mistä saisi tuurarin kuskille joka menee jalka leikkaukseen. Tähän Rakas avovaimoni oli tuumannut, että hänellä on kotosalla vähän käytetty ja melko toimiva rahtari jolle sohva kasvaa kohta perseeseen kiinni ;) Loppu onkin sitten jo historiaa.

Oli todella hämmentävää palata jakohommiin, mutta jollain kierolla tavalla tunnen suurta iloa tehdä ja olla tekemisissä asiakkaiden kanssa, vieläpä puhuen suomea tai ruotsia. Joka yö siis tulee vietettyä kotona murulaisen kainalossa, kuitenkin mennen aamuksi töihin. Ei tarvitse yöpyä autossa peläten sitä että tuleeko ryövätyksi tms... Eli kaikkiaan oon aikas happy :) Tosin jakohommista ei paljoa jää kerrottavaa kenellekkään. Silti toivo elää viennin vilkastumisesta ja kenties vielä joskus palajan mantereelle rekkailemaan.

Ilman unelmia ihminen on kuin tyhjä olutpullo, arvokas, mutta ilman sisältöä. Omia unelmia riittää ja joskus joku niistä saattaa käydä toteen ;)

Ystävääni sika-topi62 lainate; "keep on trucking" =)

Kas kummaa;)

2009-03-20T09:46:00.000-07:00

Ilmeisesti nyt on sitten saatu pää auki, sillä huomenna pitäisi jälleen valjastaa kasipata miehistöineen töihin. Kaiken logiikan mukaan reissusta pitäisi tulla todella nopea, pisto, kasto ja ravistus. Eli huomisella sinisellä laivalla saksaan, maanantaiksi eindhoveniin hollantiin purkamaan, toinen purku rotterdamiin ja paluukuormakin on jo selvillä sekä paluukuorman purkupäiväkin on jo tiedossa. Erittäin eriskummallista. Näillä näkymin oon sitten jo ensi perjantaina takaisin suomessa;)

Hyvää matkaa, minulle=)

On the road again.

2009-03-18T04:23:00.000-07:00

Pitkään ja hartaasti odotettu vuoden eka keikka sit nasahati kohdilleen. Lastaus oli 5.3 perjantaina ja lähtö sinisellä laivalla seuraavana päivänä. Laivalla törmäsin hauskaan heeboon joka oli asustellu kanadassa ja kelkkonut keikkaa melkolailla koko jenkkilään. Useampia lonkeroita siinä menikin rekkamessissä kaverin turinoita kuunnellen ja hauskaa oli.

Laivan saavuttua rantaan sunnuntai-iltana päätin rehvakkaasti jäädä satamaan yöksi, sillä ensimmäiselle purkupaikalle oli vaivaiset 145km joten oli helpompaa lähteä maanantaina aamusta senverti aikaisemmin liikkeelle, että olisi ajoissa purulla. Eka paikka oli todella helppo löytää vaikka joutuikin hiukan enemmä kurvailemaan natikoita pitkin. Sieltä selvittyäni otin suunnaksi Stuttgartin terminaalin jonne pudotin seuraavat kolme paikkaa jotka olivat saksassa.

Stuttgartista selvittyäni suunnaksi muotoutui ranskan Marseille, tai oikeastaan marseillen lentokenttä joka sijaitsee vitrolles nimisessä kylässä. Paikka oli tuttu, joten ei mitään ongelmia ollut. Tosin hiukan jo siinäkohtaa korpesi mieltä saksassa saamani satasen sakko; liian pieni turvaväli... Vitrollesissa sain auton tyhjäksi ja jäin kulmille odottelemaan osoitteita, josko vaikka saisin paluukuorman mahdollisimman pian. Päivän käännyttyä iltaan, osoitteiden ja tekemisen puutteessa aloin siivoilla autoa ja ylläri olikin positiivinen kun yläkaapista löytyi ihan koko pullo juomatonta viinaa ;) Eiku tuumasta toimeen ja "äffä"-pullo tuulensuojaan.

Ammulla sitten heräilinkin puhelimen sointiin, kieli kuivana. Osoitteitahan siellä oli tarjolla, Italiasta, Verona ja Bolzanon kupeessa toinen. Pikkuhiljaa siitä sitten läksin kipittelemään kohti iittalaa, loogisesti rantatietä pitkin. Maisemat oli aivan huikeat ja "tuttuja" paikkojakin matkalle sattui, kuten Cannes, Nice, Monaco ja muutama muu ;) Monacossa piti poiketa casinolle oluselle, mutta en sit vaan viitsinyt...

Ekasta paikasta veronasta nappasin puoli kuormaa kyytille ja läksin haeskelemaan toista paikkaa bolzanon kulmille ja siinä hiukan sitten hakemista riittikin. Omppufirmaan lastaukselle meno ei ollut aivan niin simppeli juttu kun äkkipäätään olisi kuvitellut, sillä jouduin suksimaan pikkulatuja yli 60km ja italiassa pikkuladut on todella pikkulatuja. Ehjänä pääsin kumminkin perille ja kohtuullisen odottelun jälkeen sain omput kyytille ja alkoi jo pikkuhiljaa kiirusta pukkaamaan sillä itävallassa on yöajokielto (tosin jos auton euroluokitus on 5, niin silloin ajokielto ei koske) joka alkaa klo 20:00 paikallista-aikaa. Kuorma oli papereiden mukaan reilusti lain sallimissa rajoissa ja "perstuntumalla" olin samaa mieltä, ettei tässä nyt niin kova kuorma ole...

Rajalle noustessani huomasin kyllä, että kasipata sai tehdä töitä oikein urakalla ylämäissä, mutta en sen suurempaa huomiota asiaan kumminkaan kiinnittänyt. kolmisenkymmentä kilometriä ennen saksan rajaa olin rikkonut yöajokieltoa sellaiset parisenkymmentä minuuttia, tietäen että kiinni jäädessä sakot napsahtaa. No kuinkas ollakkaan satuin paikallisten millareiden kynsiin ja vaakallehan se auto ajettiin ensimmäisenä... Lopputuloksena oli 550kg:n ylikuorma. Kokonaispaino itävällassa saa olla tasan se 40 000kg ja mulla onnettomalla se oli 40 550kg. Ja eikun sakkohan siitä tuli, käteiskauppa. Sakon maksettuani tiedustelin, että olenko vapaa lähtemään jatkamaan matkaa, miliisi vaan tuumas, että jos toi sun vehje on euro vitonen niin hyvää matkaa. Pitkiä puita pesään ja mahdollisimman nopeasti huisulan helevettiin kontrollipaikalta, ennen ku kaverit tajuaa kasipadan olevan euro nelkkukelkku ;)

Seuraavalle rastille sitten vaan perssilmä syrjällee gripenin alapunkalle vaikka tarkotus oli ajaa hiukka pidemmälle, mutta kun tunnit loppuu käsiin, niin minkäs teet. Aamusta herättyäni soittelin suomeen ja kyselin, että minkävärinen laiva mulla on. Vastaus oli että huomisen aamun superiin... Rantaan oli sentään karvan auki 900km ja ajoaikaa maximissaan 10h!?! Ajattelin, että rikoksen poluillehan tässä joutuu lähtemään ja niin siinä sitten kävikin. Suoraa huutoa 10h 37min, plus tauot ja olin rostockin rannassa.

Laivalla oli mukavata, kuten aina, vanhoja kavereita sekä hyvää ja terveellistä viinaa. Mitä muuta sitä enää osaa viikon euroopan retkeilyn päälle kaivata ;) Vuosaaressa sitten taas alkoi sattua ja tapahtua, olin toinen auto joka ajoi laivasta ulos ja tästä johtuen laiva ui edelleen niin syvällä että ajoramppi oli melko jyrkässä kulmassa. Vaikka nostin jouset ylös, niin kaikesta huolimatta kuskin puolen tassu kärrystä otti ramppiin kiinni... ja paskaksihan se meni. Ajettuani muutaman kilometrin tankille huomasin, että repsikan puolen umpion lasi oli tuhannen paskana. Todella mahtava ja hieno päätös muutenkin aikalailla vastustaneelle reissulle. Kaikesta huolimatta reissusta jäi kohtuu hyvä maku suuhun, vaikka hiukan vastustikin. Jos aina olis helppoo, niin sillo ei tietäs että koska on helppoo;)

Kevättäkin alkoi matkalla olla ilmassa ;)

Lastauspaikalla maisemat oli aikalailla asialliset.

Eikä rantatielläkään maisemat hanurista olleet

Loppuun vielä (omasta mielestäni) hauskasti sattunut tapaus, turot jollotti okkupaadoa eräällä levyllä kuin sattumalta sattumalta melkein heti saavuttuani italian puoleelle ;) (ajaessa saa kuvattua todella vakaata kuvaa)

Alku(vuosi) aina hankalaa.

2009-02-21T11:29:00.000-08:00

Vanha saksalainen sananlasku, alku aina hankalaa. En todellakaan odottanut palatessani ison saaren edustalla olevalta pikkusaarelta 16 joulukuuta, että näin pitkään venyy seuraava lähtö. Toivoin vain, että saan viettää joulun rakkaani kanssa ja ehkä jopa uudenvuodenkin. Sain mitä toivoin ja vähän enemmänkin, tammikuun 15. päivä pärähti lomautuslappu käpälään!?! Olin aivan järkyttynyt, eihän näin voi käydä mulle, muille kylläkin.

Mutta eipä siinä mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Oon ehtinyt puuhata kaikkea mukavata ja vähemmän mukavata kaikessa rauhassa. Suurin muutos oli varmastikkin pohjoisen hylkääminen ja muutto suomen persreikään turkuun. Eihän se turkkune nyt niin huono paikka ole, kai ;) Ite oon ainakin viihtynyt hyvin, tai kaippa sitä nyt viihtyy missävaan kun on itseään parempaa seuraa.

Keikkarintamalla vaan tosiaan on ihan liian hiljaista ja vaikuttaahan se talouteenkin tavalla tai toisella. Onneksi liitosta sentään jotain almuja tipahtelee. Hurjia huhuja on kuultu, luettu ja vaikka mitä... "Ekan kvarttaalin jälkeen nookkia alkaa puskea leipomiaan kännyjä ympäri maailmaa ennen näkemättömiä määriä", kyllähän se vaan mulle kelpaa :)

Mutta edellä syy, miksi blogi ei ole päivittynyt, ei oo paljoa lapsille kerottavaa ku Vexusetä istuu kotona soffalla ja imeskelee päihdyttäviä aineita litratolkulla alas kurkusta... Vaikka saishan monista päihteiden sekoittamista illoista monia tarinoita, jos vaan muistais jotain.

2008 kuvin kerrottuna.

2009-01-10T14:30:00.000-08:00

2008 oli rakkaudenkesä, kuten suomopopin aamuissa Anni ja Jaajo toitottivat. Ehkäpä paras kesäni sitten lapsuuden. Myös paljon muuta tapahtui, maailmaa tuli nähtyä ja osaksi myös kuvattuakin;) Oheen nakkasin muutamia kuvia "matkanvarrelta". Olkaa hyvät. (kuvissa ei ole sen suurempaa kronologista logiikkaa)

Lukijat ovat puhuneet.

2008-12-22T09:51:00.000-08:00

Niin siinä sitten kävi, melko moni lukija on suorastaan vaatinut jatkamaan joten varmaankin lähiaikoina on sitten jälleen päivityksiä luvassa.

Vesku ja kymmenenpyörää toivottaa kaikille lukijoille erittäin rauhallista joulua.

Kohti suurta tuntematonta.

2008-11-09T03:02:00.000-08:00

Kymmenen pyörää asfaltilla kokee tänään toistaiseksi viimeisen päivityksensä. Syynä tähän on uudet seikkailut kirjaimellisesti kohti suurta ja tuntematonta, ei niinkään työn puolesta vaan lähinnä ihmissuhdeviidakossa. Paljon uusia ihmisiä ja ihmeellisiä kokemuksia.

Turku kuittaa ja vaikenee, toistaiseksi.

Syksyinen oulu.

2008-09-23T08:00:00.000-07:00

Aikasta hienoa keliä sattui näin loppuvapaalle, oikein silmä lepää kun luonto on niin mahtavissa väreissä. Pikkuhiljaa tässä alkaakin vapaat loppua ja pitäisi palata turkkuseen väijymään keikkaa joka onkin jo huhujenmukaan tiedossa. Kahdentytön keikkaa pukkaa, tosin huhu ei kertonut että mihin...

Edelliset pari reissua meni todella mukavasti, italian keikasta jo ehdinkin kuvia laittamaan.
Iittalassa oli kaveri turistireissussa mukana ja kaikesta huolimatta reissu olikin mukava. Pikku kolhuiltakaan ei vältytty, sillä matkalla lastaamaan hiukan eksyttiin pääladuilta ja ajauduttiin pikkukujille. Paikat oli ku kuustoistakesäsellä, eli todella ahtaat ja tiukat. Erääseen risteykseen olikin sitten paikallinen apina parkkeerannut sitikkansa josta sitten reippaasti peräylityksellä skraappasin kyljen ruvelle. Kaveri olisi halunnut 1500e pikku naarmusta, mutta kaverinkanssa oltiin sitämieltä, että sillä rahalla pitäs saada koko kikotin joka oli muutenkin kuin perunasäkillä hakattu. Ei siinä sitten auttanu muukuin soittaa paikalliset millarit paikalle ja paperihommiin. Siinä sitä aikaa sitten kuluikin ihan kiitettävästi.

Italiasta palattuani kävi erittäin harvinainen tapaus, eli kun tulin aamulla suomeen, sain kuorman purettua, niin ajoin samantien lastaamaan ja lähtö samana iltana. Määränpäänä oli englanti, tuo jumalan hylkäämä saaripahainen. Sinne ajelin lauantaiksi purulle ja vielä samaksi illaksi meeriin hollanin ja belgian rajalle ottamaan lepoa. Ja sitä sitten riittikin ihan jo makuuhaavoille saakka. Olin meerissä parkissa lauantaista keskiviikolle, jolloin sain ohjeet ottaa kuorman den haagista hollannista. Sielläkin sain sitten väijyä koko päivän ilman tulosta, eli en saanut sitten kuormaa sieltäkään. Seuraava yritys joka sitten onnistuikin oli saksan puolelta.

Sunnuntaina suomeen päästyäni ajoin suoraan purulle ja odottamaan maanantain lastausta. Maanantaina lastasin irlannin kuorman ja talutin sen helsinkiin josta kollega lähti jatkamaan ja minä muutaman mutkan kautta kotiin.

Kuvat kertoo....

2008-09-20T15:51:00.000-07:00

Suuren seikkailun tuntua.

2008-08-22T21:58:00.000-07:00

Harvinainen lauantailähtö sattui kohdalle, mansikkana kakussa on vielä harvinaisempi Italian keikka joita ei turhaan jaella. Matkasuunnitelmana olisi pyyhkästä ensin saksaan, sieltä lyonin kupeeseen ranskaan ja sitten italiaan ihan saappaan koron tuntumaan. Hiukka jänskättää, sillä italiassa en ole ennen ollut ku henkilömallin biilillä. Uskoisin retken kumminkin hyvin taittuvan, sillä kollega lupautui tarvittaessa opastamaan perille "kädestä pitäen" puhelimitse;)

Lämmintä on siis luvassa ja kuten sanottu, ilmassa on suuren seikkailun tuntua.

Rokkikolopalloa pukkaa.

2008-08-19T22:56:00.000-07:00

Niin, siis palatakseni viimereissuun joka suuntautui espanjaan. Retki oli todella kiivastempoinen, sillä lähdimme kahteen tyttöön matkaan keskiviikkona ja paluu oli seuraavan viikon keskiviikkoaamuna, eli ajoa kertyi aivain kohtuudella jokapäivälle.
Madridissa meillä oli parikin erillistä purkupaikkaa, joista toinen oli sellainen jossa kumpikaan meistä ei ollut aiemmin käynyt joten suuri ylläri olikin se että löysimme sinne heti ensiyrittämällä ilman mitää kommelluksia. Tosin jouduimme odottamaan purkua reilut 15h mutta kun se oli jo tiedossa, niin pettymys ei ollut järin suuri.

Erikoisen reissusta teki muunmuassa se, että saimme (tai kollega sai, sillä mun piti lentää himaan ku auto on tyhjä, mutta...) paluukuorman lastausosoitteen jo ennen kuin auto oli edes tyhjä. Madridista selvittyämme sitten lähdimme suhaamaan pientä Bellevis nimistä kylää kohden. Perillä Belleviksessä olimme perjantaina iltapäivällä ja kun tiedossa oli että paluun saamme kyytille vasta lauantaina niin tiedossa oli vapaa-aikaa jota pikkukylille sitten lähdimme jaloitellen viettämään. Pakko myöntää, että pienessä espanjalaisessa kylässä on mukava seikkailla ja katsella paikallista elämänmenoa;)

Fruittifirmalle palattuamme kokkailemaan evästä itsellemmme seuraan liittyi vallan suloinen pieni sekarotuinen koira jonka ristimme melko nopeasti Ottopojaksi. Ottopoijalle kelpasi suomalainen gotlermakkara vallan mainiosti ja illan päätteeksi olimme kaikki vatsat täynnä, Otolla makkaraa ja minulla ja kollegalla pihviä, patonkia ja paikallisia herkullisia vihanneksia sekä hedelmiä.

Ottopoikahan se siinä ihmettelee;)

Töissä taas.

2008-08-12T02:17:00.000-07:00

Kesälomat vilahti ohi kokonaan pikku pörrössä ja töihinpaluu sujui kuin ei olis pois ollutkaan. Eka viikko lomien jälkeen oli myrkkyä, kyttäilin maanantaista maantaihin keikkaa ja scanian hytti tuli tuttuakin tutummaksi ja pikku tuunauksetkin sit tuli hoidettua. Hiukka lisälamppua, lisälamppuun ledit ja sillee ;)

Viikon kyttäämisen jälkeen iski kokokeikka saksaan, 300kg heti Kasselin kupeeseen jonne piti hiihdella todella rankkoja mäkiä. Mäet oli mukavia tuupata "tyhjällä" pirssillä, kukaan ei ohittanut ylämäessä, minä ohitin ja nöyryytin. Paluu järjestyi ihan sit siitä kulmalta, tsekeistä paikasta nimeltä divisov. Pieni paikka ihan prahan vieressä. Palatessa olin nöyryytettävän osassa, sillä eihän ees viissatanen kasipata jaksa mennä kauhean pirteesti 8% mäkiä ylös 22tn danone kormassa.

Tsekeistä palattuani oletin maanantain olevan vapaa ja pummasin Jokkeen pakun lainaan lähteäkseni kylille kieppumaan. Pakumalaattorriin hypättyäni puhelin pirahti heti, "heti lastaamaan, lähdet espanjaan" ei auttanu itku markkinoilla, lähdettävä oli.

Espanjan keikkaan palaan myöhemmin kuvien kera, sillä nyt ei oikein jaksa.

Kesälomalla.

2008-07-10T03:59:00.000-07:00

Niin siinä sitten kävi, kesäloma alkoi aivan suunnittelematta, eikä kyseessä ole nyt kesäloma joka johtuu aiempien vuosien tapaan ajokortin menetyksestä. Itseasiassa yhdistelmäkuskin hommiin ryhdyttyäni en ole saanut ainoatakaan ylinopeussakkoa ;) Kiitos rajoittimen. Viimeiset kymmenenvuotta pakuhommia tehneenä kesälomat sattuivat aina mitä ihmeellisimpiin aikoihin vuodesta johtuen juurikin ajo-oikeuden menettämisestä, kortti pois ja lomille, plus vielä yleensä kuudensadan euron lomamaksut valtiolle.

Niin, siis tulin maanantaina lentäen espanjasta kotiin ja kollega jäi sinne kasipadan kanssa odottelemaan paluukuormaa jota ei ainakaan eiliseen iltaan mennessä ollut kuulunut. Hassu sattuma kävi kun sain tekstarin lennoistani suomeen, ensin madridista geneveen ja sieltä snadin kautta ouluun. Kollega kun kuuli lentosuunnitelmani niin hän totesi, että ne sit vissiin tuo suoraan sulle himaan ton sun ruumissäkin* Ite naureskelin ja tuumasin, että eiköhän se kulje mun mukana jo oulun kentältä. Oulussa sitten kollegan sanat alkoi paljastua aikalailla todenperäisiksi, ruumissäkkiä ei missään. Selvishän se sitten, että se on edelleen madridissa;) Parin päivän viiveellä finnair todella hoiti sen mulle himaan ja jälleen vanhempi tytär pötköttää isin ruumissäkissä, ettei vaan ukko taaskaan karkaa uuteen reissuun huomaamatta.

To the Spain and back. pt2

2008-07-02T08:51:00.000-07:00

Vapaiden piti alkaa tänään, mutta kuten monesti aiemminkin niin ei vaan sit käyny, vaan napsahti Espanjankeikka. Jälleen suuntana on naantali josta homlossilla yli på sverige ja sieltä edelleen saksaan ja ranskan kautta espanjaan. Melkoinen jakokuorma on jälleen tiedossa, sillä ranskassa on pari paikkaa ja espanjassa yksi. Ilmeisesti minä lennän espanjasta kotiin ja aloitan kesälomat;)

Meripäivä, ei kotkassa vaan superissa.

2008-06-27T13:03:00.000-07:00

Tänään aamulla heräilin helvetillisessä kännissä!? Rahaa oli mennyt heti koko neljä euroa ja taskussa oli edelleen olutvesi lappu. Muistan tulleeni omaan koppiin siinä puolikolme ja avanneeni viinapullon. Sen jälkeiset tapahtumat onkin sit hiukka hakusessa. Nooh, oli miten oli. Aamusta tosiaan heräsin melko hutikassa ja päätin jatkaa unia välttääkseni toisen päivän kännit. Ajatus oli hyvä ja lämmin, heräsin uudelleen 14:30, edelleen aika kaasussa. Eikun syömään ja kuinka ollakkaan piti kipasta vaan yks parantava lonkero. Kaikkihan sen tietää, että se toisen päivän känni on se paras ja että krapulan paikkaaminen viinalla on yhtä tarkkaa ku ripulin paikkaaminen pieremällä, tai ainakin puuhevosen persereijän poraaminen.

Tango taisteluni.

2008-06-26T16:42:00.000-07:00

Niimpä. Jussit meni sit töissä kuten aavistelinkin. Nyt superilla tulossa ylös, sillä äeteemuorilla on lauantana kuuskymppiskinkerit;) Reissu oli aika perseestä, varmaankin siks, etten ees alunperin ollut halukas lähtemään, mutta minkäs teet ku isänmaa kutsuu.

Kolmas nainen sen kiteytti niin osuvasti:

Niin kävi minullekin
askeleissani sekosin
lankesin paulaan ja Anniin
pitsiin ja lämpimään lihaan
hekumaan houkan humalaan
houkan humalaan

Sokaistuin keskellä kullan
ja kivien kimaltavain
narriksi ryhdyin ja jouduin
narriksi narreille vain

Taistele taistele tahtoni
taistele puolesta mun
taistele puolesta herrasi
taintuneen nujerretun

Humalaiset naiset
hyväilee mua
humalaisimmat tahtovat suudella
on keinoni mulla
se on
olen inhottava
inhottava

Sokaistuin keskellä kullan
ja kivien kimaltavain
narriksi ryhdyin ja jouduin
narriksi narreille vain

Taistele taistele tahtoni
taistele puolesta mun
taistele puolesta herrasi
taintuneen nujerretun

Hauskaa wappua, vai mitä se nyt oli....?

2008-06-20T12:56:00.000-07:00

Superilla menossa ales, fiilikset on aika down. Kiitti kivasta vihanneksesta vai oliko se juhannus?

Ammatinvalinta kysymys....

Pariisin jakoraketti ja 28 elävää krokotiiliä.

2008-06-17T16:47:00.000-07:00

Lomilta paluu sujui hikan kivuliaammin kun olin tottunut. Ekalla viikolla ei oikein irronnut keikkaa ulos, joten jouduin tyytymään kotimaan siirtoajoihin. Melkein viikko vierähti ajaessa kotimaan keikkaa, kunnes napsahti keikka pariisiin. Neljän paikan jako pitkin pariisia, ei ollu reilua.
Kaikesta huolimatta reissuun läksin ja sain hommat putkeen jotenkuten. Kirjoittamisen arvoisen reissusta teki pieni hämmästely ranskassa...

Ajoin airelle parkkiin ja kuumasta päivästä johtuen avasin oven ja aloin lukea kirjaa. Hetkisen kirjaa tavailtuani ihmettelin viereisestä rekasta kuuluvaa "murinaa" ja laskeuduin kabiinista ales sitä oikein ihmettelemään. Kiersin kolleegan auton ja havaitsin perässä lapun "live animals", tästä kiinnostuneena jäin kuuntelemaan tarkemmin. Älytöntä murinaa kuului edelleen.

Siinä hetkisen kuunneltuani, kyseisen ajoneuvon kuljettaja tuli luokseni ja kyseli aika asiattomaan sävyyn, että mitäs vittua sä sälli oikein siinä päivystät ja oot sennäköne että mun kuorma kiinnostaa sua? Hiukkasen hämiläni kerroin kuulleeni "ääniä" kaverin kärrystä, johon sain vastaukseksi erittäin iloisen ja sydämmelisen naurun. Kyllähän sieltä ääntä kuuluu ku on kyytillä 28 eläväää krokotiiliä;)

Kotosalla;)

2008-06-03T05:25:00.000-07:00

Ihan kivaa olla kotona ja puuhata "normaalien"ihmisten juttuja. Just ajoin nurpan ja pesin terden ja kun kerran vauhtiin pääsin, niin pesin sit myös talvenmittaan likaantuneen eteisen maton. Tytötkin alkaa tottua siihen, että iskä on kotona ja että ulos pääsee kun vaan keksii vinkaista, että nyt ulos;) Nuorempi on kova karkailemaan aidan ali, mutta onnekseni sillä on todella vahva luoksetulo, varsinkin jos on nakinpätkä mukana.

Lauantai-iltana naapurin isäntä kipas tuossa porisemassa mukavia ja kuinka ollakkaan se sit meni hiukkasen keittolinjalle. Naapuri sitten tuumasi jossainvaiheessa, että kaippa se turhaa olis lämmittää kahta saunaa näinkin pienelle porukalle ja kutsui minut heille saunomaan;) Siinä menikin ilta mukavasti saunoen ja grillaillen. Kotiin paluusta ei ole suurempia muistikuvia, mutta kotoa itseni kumminkin sunnuntaiaamuna löysin.

Myös ruokailu näin kotioloissa on hiukkasen toista luokkaa kuin tienpäällä, johtuen varmaankin paremmista eväänlaitto välineistöstä ja siitä, että on tilaa kokkailla. Tosin kotioloissa oon herkuttanut itseäni aika kiitettävästi sellaisilla eväillä joita ei välttämättä reisussa saa edes rahalla. Oheen nakkaan kuvan "herkkulautasesta" jossa peruna on korvattu lihalla, mutta kasviksiakin löytyy;) (ei millään uponnu molemmat pihvit, sillä niiden yhteispaino ennen paistoa oli 1120gr, joten säästin suosiolla toisen iltapalaksi). En tiedä mikä ihmistä vaivaa, sillä voisin syödä kotimaisia kirsikkatomaatteja vaikka kuinka paljon. juurikin tuossa laskeskelin, että reilussa viikossa oon syönyt niitä 6,5kg, mutku ne vaan ON NIIN hyviä;)

Sweet home Alabama;)

2008-05-28T07:56:00.000-07:00

Kuudenviikon rundin jälkeen vaatii hiukan aikaa ja mallasta sopeutua kotioloihin, mutta hyvinhän tämä on menny. Pikkuhiljaa pitää tässä alkaa touhuamaan kotihommia, öljynvaihtoa ruohonleikkuriin ja sen sellasta pikku askaretta. Oli mukava saapua kotiin kun täälläkin alkaa pikkuhiljaa olla melkoisen kesäistä. Lähtiessä kun oli puolimetriä lunta maassa ja joki jäässä;) nyt joessa jäätä on huomattavasti vähemmän, eikä luntakaan juuri missään näy.

Niin... Ne kuvat sieltä kuuntelusta.

Tosiaan näistä kuvista nousi aivan helvetillinen itku ja parku. Todellakin näissä näkyy jotain niin salaista, että britannian paikallinen supo varmaan nakkaa mulle pallon jalkaan unohtaa tuhanneksi vuodeksi tyrmään...

Vanhempi tyttäristä on sitämieltä, että kun ukko kerran saatu paikalle, niin se ei uuteen reissuun lähe ainakaan huomaamatta;)

Ja taas superilla ylös.

2008-05-23T18:26:00.000-07:00

Otsikko korvatkoon vanhan "lauantaisin laivalla"

Kumminkin raaka viikko takana, viides sellainen, tänään alkoi kuudes.

Jotenkin todella loppu fiilis, ajoin tänään karvan auki tonnin lastauspaikalta rantaan ja se jotenkin söi miehestä mehut. 18h tuli ajetttua, nyt olo on aika "tööt" ja kun vielä eksyin rekkamessiin kaffeelle, niin etelänaapurin pojat juottivat vängällä vodua.

Täällä supralla on niin hanurista nuo yhteydet, että lisäilisin niitä lupaamiani kuvia vielä viikollakin, joten siirtyy....

Väsyttää ja vituttaa....

2008-05-16T15:11:00.000-07:00

Viidesviikko tienpäällä pyörähti käyntiin ja koti ikävä on melkoinen. Vaimo suunnittelee häitä ja edes jollain tasolla haluaisin olla siinä mukana muutenkin kuin maksajana. Typerää vaan kun vaimo jaksaa kysellä että millaiset häät haluaisin? Ei sillä ole väliä, pääasia, että sanomme tahdon ja pari muuta pikkujuttua. Ei sen tarvii olla niin iso numero, mutta silti olis kiva olla himassa navat vastakkain ja lukea niitä "akkojen höpöhöpö häälehtiä".

Töitä on ollu ihan omiksi tarpeiksi, eilen tulin englannista ja tänään oon taas superilla menossa alespäin kohti ranskaa. Jotenkin vaan odottelee että kuluva viikko loppuisi ja uusi alkaisi, niin pääsisin kotiin tyttöjen ja vaimon luo. Liika on kai liikaa jopa töissä?

Viimeinen enlannin reisu meni todella hienosti, sillä arvokuormia ajettaessa pitää autossa olla "Kaksi tyttöä" eli tuplamiehitys ja tällä kertaa mukaani sattui yhdeksäntoistavuotias pikkumies joka todellakin oli alansa rautainen ammattilainen. Hävettää myöntää että "jannu" peruutti minua paremmin, jaksoi ajaa minua paremmin, mutta... Kun ylös tullessa superilla aloimme maistella viinaa, niin siinä olikin sitten voittaja selvilä=) Teromiespäällikkö kyseli että miten "jannu" pärjäsi ja jouduin oikein miettimään että keksisin jotain negatiivista sitä kumminkaan keksimättä. (ainoa että omasta krapulastani johtuen tangot jäi Veikko Laine oy:n laiturille)

Edellisreissu oli tosiaan espanjaan, kahden tytön keikka sekin, Jokkee abarina. Mut se onkin jo sit taas ihan eri tarina;)

Jokkee pirteenä;)

Veksu ite puikoilla, Bordeauxin sillalla.

Edit: Aloin tuossa iltapaskalla istuessani miettä, että miksi oikeastaan edes pidän tätä blogia? Muistaakseni oli tarkoitukseni kertoa niitä sattumuksia tienpäältä ja välittömästi vilahti yksi mieleeni juuri käydyltä west bromwitchin reissulta: Oltiin Rehvelin* kanssa menossa calaisissa junaan ja meidät ohjattiin sivuun, autosta tarkistettiin huumeet ja räjähdysainejäämät;) Ei siinävielä kaikki, passimuodollisuuksien jälkeen meidät ohjattiin "kuunteluun" eli englannin viranomaiset halusivat kuunnella onko autossamme ylimääräisiä sydämmenlyöntejä (tarkat mikit runkoon ja kuuntelu päällensä) tietenkin kuski apumiehineen häädettiin autosta operaation ajaksi, ettei heidän sydämmet häiritse kuuntelua... Nooh, fiksuina jannuina Rehvelin kanssa ajattelimme kuvata operaation.... virhevirhevirhe, ellei halua kuulla kun idiootti englantilainen tullimies uhoaa rikkovansa kamerat, poistaa KAIKKI kuvat ja kirjoittaa viiden tuhannen PUNNAN sakot.... Perkkeles, siellä ei kuvata;) Kuvat ens postauksessa sillä ne on nyt kamerassa ja kamuri on autossa.

*Nuori taitaja.

Suuntana sukupuoli, tavoitteena takapuoli;)

2008-04-18T08:31:00.000-07:00

Viikon kotiloman jälkeen onkn taas aika siirtyä sorvin ääreen. Paluu lomilta sujuu näköjään aikalailla pehmeästi ja työt aloitetaankin "kahden tytön" keikalla espanjaan. Kaikki olisi valmiina, ainoa vaan, että kuorma puuttuu. Reittisuunnitelmana olisi ajaa ruotsinkautta saksaan ja sieltä edelleen pariisin kautta madridiin. Paluukuormakin on jo suunniteltu valmiiksi, lastaus ensviikon keskiviikkona. Mukava sattuma kävi kun ostin viikon eväät äsken eväät suomen turusta paikallisesta k-kaupasta ja eväisiini sisältyi espanjalaisia kirsikkatomaatteja, mukavan sattumasta teki silmiinpistävä yhtäläisyys paluukuorman osoite ja se mitä luki ostamieni tomaattien alkuperän kohdalla;)

Selityksenpaikka.

2008-04-07T03:27:00.000-07:00

Siis tuo edellinen kirjoitukseni kuvineen...
Ysillä veljekset Igor ja Vladimir riitautuivat tupakkakopissa, tästä seurauksena toinen tovereista nappasi olutpullon paskaksi ja viilsi toveriaan naamaan ja kaulaan. Verta ja peräsuolenpätkiä siis leijui ilmassa kiitettäviä määriä, kuten kuvat kertovat.

Olen pahoillani, jos sain jonkun luulemaan vuotaneeni itse verta.

Quentin Tee ja kaulavaltimo.

2008-04-05T14:50:00.000-07:00

Kuva(t) puhukoon puolestaan.

Tupakka on erittäin epäterveellistä. Onnekseni olen lopettanut tupakoinnin.

Suurensuuri kiitos tallinkin henkilökunnalle. Olette loistavia pyykkäreitä, saatte jopa mustista housuista veritahrat puis...

Pitkä vapaa, lyhyt retki. Tupakkaa ja ilman tupakkaa.

2008-03-28T18:16:00.000-07:00

Vapaat oli todella maittavat ja mukavat, ainoa vaan että eräs "ystävä"-pariskunta tunki kylään ja samalla hääti tyttäret kotoaan omien LAPSIEN allergiaan vedoten. Vittu jos kakaroilla on koira-allergia, niin paskaako meille tunkee kylään?? Pysyis vaikka sit jossain edenissä. Tai jotassain...

Töihin paluu sujui melko kivutomasti, ainoa vaan että kiirusta piti. Lensin kotoa suoraan snadiin ja siellä odottikin jo valmiiksi lastattu kalsarivolvo jolla reissuun läksin. Reissu oli erittäin nopea saksan keikka, 250km rannasta oli purku (ihan uskomattossa paikassa) ja lastaus jugumestassa. Sitten kipinkapin lauttaan;)

Ainoa vittujuttu keikassa oli tosiaankin alitehoinen kalsarivolvo jolla keikan heitin, täynnä kollegan ryönää (paskasia kalsareita ja sukkia, ynnämuuta mainitsemisemisen arvon alittavaa). Mutta onneksi jo huomenna saan alleni oman jo tutun kasipatascanian;)

Sellainen oli espanja.

2008-03-20T03:25:00.000-07:00

Reissu meni odotettua kivuttomammin, oli oikeastaan ihan hauskaakin. Oman pikantin pikkulisän reissuun toi se että molemmat purkupaikat, Pariisi ja Madrid olivat niin uusilla alueilla, ettei karttaohjelmat tai navigaattorit tunnistaneet osoitteita. Siinä sitten tarvittiinkin jo hiukkasen luovaa päättelykykyä, että purkupaikat löytyivät. Tosin oon edelleenkin hämmästynyt, että se kävi niinkin helpolla.

Nyt viettelen tässä ansaittua vapaata vaimon ja tyttärien kanssa. Töihin vasta pääsiäisen jälkeen.

To the Spain and back.

2008-03-07T06:21:00.000-08:00

Tänään illanmittaan pitäisi lähteä homolossilla ruotsinpuolelle ja siitä suhata Espanjaan. Reissu sattui huonoimpaan mahdolliseen rakoon, sillä olen jo nyt neljättä viikkoa tienpäällä ja olisin jo itsekkin halunnut kotiin rakkaan vaimoni ja tyttöjen luo. Ainoa asia joka reissussa on lähempänä boonusta kuin miinusta on se että pääsen suoralla lennolla madritista kotiin, sillä täniltainen reissu ns. "kahden tytön keikka" eli ajamma kollegan kanssa kahdestaan samalla paskakasalla ripirapi epsanjaan ja kun kuorma on purettu toinen kuski lähtee kotiin, joka onnekseni olen minä.

Tälläviikolla muutenkin nähnyt ne "parhaat" puolet mantereenkuskin hommista. Tulin viime lauantaina suomeen, purku oli vasta maanantaina, joten viikonloppuohjelmaan ei kuulunut mitään ohjattua toimintaa vaan sain aivan vapaasti tötöillä oman mielen mukaan ympäri ämpäri pk-seutua. Lauantaina kävinkin sitten moikkaamassa siskoani perheineen ja illalla olikin ohjelmassa hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja vielä parempaa suomisaunaa Heccun luona. (kiitos isännälle). Viikonloppu menikin siinä sitten mukavasti ja maanataina kun sain kuorman pois päältä luulin saavani keikan edes asemapaikkakunnalleni turkuun, mutta niinhän siinä sitten ei käynyt, vaan jouduin norkoilemaan nurkilla lähes koko viikon. Ainoa plussa koko jutussa oli se että näin erään mantreen kollegan joka oli joutunut tilapäisesti kotimaan nurkka-ajoon kerwoodin iloisiin metsiin. Jälleen tiistailta on Heccua kiittäminen, jälleen hyvää seuraa, ruokaa ja saunaa;)

Torstaihin saakka norkoiltuani otin puhelun pääkällopaikalle ja tiedustelin tyyliin mitvit, nyt alkaa olla mitta täynnä makaamista. Isäntä antoikin ohjeet hinata reki turkuun ja siitä sitten mies junaan ja kohti oulua. Olin happy;) Mutta kuten ziljoona kertaa aiemminkin ilo oli ennenaikainen, tunnin ehdin herkutella ajatuksella kotiinpääsystä kunnes kaikki kariutui puheluun isännältä: "olis keikka espanjaan, lähdetkö?". Nöyränä ja joustavana duunarina en tietenkään kieltäytynyt, sillä sain sellaisen kuvan, että lähtisimme reissuun minun ajokilla emmekä millään volvon paskakasalla jossa ei ole edes apukuljettajalle penkkiä.... Lisäksi luulin saavani apukuljettajakseni pomon pojan tai erään toisen tuurarin, joiden kanssa tulen erittäin hyvin juttuun, toisin kun tän kaverin kanssa jonka apukuljettajaksi minut nyt sitten pestattiin. Vittu että riipii kupolista ihan lahjakkaasti, ei huvittas lähteä vaikka kuinka onkin nyt kyse siitä pitkään odotetusta espanjanreissusta.

Nyt löytyi biisi jossa kerrotaan miltä vaimosta luultavasti tuntuu.

Kasi päällä ja täydet valot, eli hulluttelua Rottiksessa.

2008-02-22T11:41:00.000-08:00

Vapaan jälkeinen eka reissu suuntauikin sitten hollantiin, vaikka ehdottomasti Portugalia odottelin. Heti snadissa lauttaan loikattuani törmäsin pariin tuttuun kolleegaan jotka olivat menossa samoille nurkille kun minä. Olihan se mukavata ajella peräjulkkaa saksan halki hollantiin. Kuorma oli kevyt ja niin oli mielikin. Tuota pikaa saavuimmekin hollantiin ja oli aika erota (tosin vain hetkellisesti, jota en tietenkään vielä tiennyt). Oma purkupaikkani oli Duivenissa ja kolleegalla jossain ihan siinä nurkilla. Nooh, aamulla saatuani auton tyhjäksi ilmoitin asiaan kuuluvin menoin siitä ajojärjestelyymme ja sain ohjeet mennä nukkumaan ja pitämään ysituntinen.

Perjantaipäivä oli jo pitkällä iltapäivässä kun heräilin ja ajattelin kysellä, että onko mitään tulikomentoja jos vaikka pääsisin lauantaiaamun lautalla kotisuomeen. Juuri kun olin soittamassa suomeen ja kysymässä jatko-ohjeita kolleega soitti kysyäkseen missä olin ja kertoi samalla olevansa itse (harjoittelijoineen päivineen) Rottiksessa fruittiparkissa* ja pyysi minua saapumaan sinne myös. Nooh, soitin suomeen ja kyselin, että onko mitään tarjolla ja tarjollahan oli eioota joten fiksuna miehenä kyselin että olisko mahdollisuuksia siirtyä viikonlopunviettoon sadankilometrin päähän fruittiparkkiin? Vastaus oli myöntävä, toki asiaan kuuluvin varoitusseremonioin, joita en vielä siinävaiheessa osannut todellakaan arvostaa.

Eikun kasipata pauhaamaan ja kohti fruittiparkkia. Parituntia ja yhden erikoisen näyn myöhemmin olin fruittiparkissa. Juuri kun parkkasin autoani kolleegan Volvon* viereen pihaan kaartoi merimieskirkon pirssi johon kapusi eräs toinen suomalainen kollega. Minähän siitä sitten kinkesin itseni samoille rattaille ja matka jatkui kirkolle, keskustaan. Kirkolla siinä sitten söimme hyvin ja saunoimme miehissä (aiemmin mainitsemani kollega oli jo tietenkin apumiehineen odottamasa kirkolla) ja tietenkin nautimme grolsh olutta sopivissa määrin.

Kirkolla tulikin sitten pilkku jo kympiltä ja kolleegaryhmän kanssa ajattelimme hiipiä kylille ottamaan muutamat oluet ennen autolle menoa ja eikun tuumasta toimeen. Ensimmäinen baari johon satuimme oli paikallinen neekeribaari, eli baarissa ei ollut valkoisia tai edes vaaleampia ihmisiä, ei henkilökunnassa eikä asiakkaissa, paitsi nyt. Viisi suomalaista valkonaamaa. Baari täynnä r-kioskin kokoisia neekereitä ja siihen sattuu viisi suomalaista, tunnelma oli lievästi sanottuna vaivautunut, ei missään nimessä uhkaava. Alun jännityksestä päästyämme tilasimme rohkeasti oluet ja aloimme porisuttamaan muita asiakkaita. Ilta meni erittäin mukavasti ja omalla kohdallani ei edes käynyt mielessä lähteä "tyttölöihin" (huoriin) kuten eräs kollega niin leikkisästi sanoo.

Lauantaina olikin sitten ohjelmassa sama leikki, kirkolle saunaan, neekeribaariin jossa jo tutuiksi tulleet valkonaamat toivoteltiin erittäin lämpimästi tervetulleeksi uudelleen. Tosin hyvin ryypätty perjantai lyhensi lauantai-illan iloja jonkinverran. Olimmekin jo hyvissäajoin ennen iltakuutta autoilla fruitissa, matkaeväänä nelisenkiloa parasta venäläistä vodkaa mitä neekerinurkilta saa;) Lauantai-illasta ei suurempia muistikuvia ole, mutta painokelvottomia tapahtumia oli kuulemma sattunut ja tapahtunut, mm yksi seurueeme autoista oli uhattu ajaa ulos fruittiparkista liiallisen musiikinsoiton takia tai lähinnä volyymin. Kumma, ettei hollannissa arvosteta Matti-Eskoa senvertaa.. Yks kaveri oli oksennellut pitkin pihoja... ja kaikkea oikein suomalaista äijämeininkiä.

Sunnuntai onneksi saapui ajallaan ja oli aika lopettaa "idioottibileet" kuten erään entisen kollegan isipaappa asian niin osuvasti muotoili. Olikin aika siirtyä jälleen kirkolle saunaan ja syömään hyvin. Sunnuntai mukaili pitkälti normaalin skrabissunnuntain kaavaa, eli kirkolta siirryimme autoille nukkumaan ja katselemaan elokuvia.

*fruittiparkki= iso vartioitu ilmainen parkki rekoille rottiksen satamassa keskellä hedelmäterminaaleja.

*volvo= Voiko Olla Lievää Vikaa Ollenkaan tai Valitamme Ostosta Lähetämme VaraOsia.

Liian lyhyt pitkä vapaa.

2008-02-08T03:45:00.000-08:00

Viikon verran tässä ehtinyt totutella "normaaliin" elämään kotosalla vaimon ja tyttöjen kanssa. Ahdistaa jo valmiiksi kun tietää, että maanantaiksi pitäisi olla jälleen tienpäällä suuntaamassa kohti uusia seikkailuita.

Viimeinen reissuni suuntautui Englantiin. Oli se vaan ihmisluonnon vastaista ajaa "väärää puolta" tietä. Tosin pikku treenaamisella sekin sujui, mutta niihin liikenneympyröihin ei ehtinyt tottua;)

Lauantaisin laivalla.

2008-01-18T17:31:00.000-08:00

Taas koitti lauantai ja päivä laivassa. Viime reissulta palattuani ehdin nauttia suomen persereiän, eli turun ilmastosta kokonaisen puolivuorokautta kun kävi käsky siirtyä porin kautta prahaan. Tietenkin tein työtä käskettyä. Prahassa ei ollut mitään kommentoimisen arvoista, paitsi että firma johon tavaraa olin viemässä oli jälleen kerran uskomattomassa paikassa.

Paluukuorma olikin yllättävän helppo, vain kaksi lastausta ja lauttarantaan. Edellisessä postauksessani keroin paikoista joihin ei vitoa isommalla pakulla pitäisi edes yrittää ja kunkas sattuikaan toinen lastaus kyseiseen paikkaan, ja kyllä, nyt oli kamera valmiina ;)

Kaveriltani oli tullut sähköpostiini pyyntö allekirjoittaa adressi johon pyydän myös kaikkien lukijoideni osallistuvan, sillä olen omin solmin nähnyt kuinka totta kyseinen toiminta euroopassa on.

"Hyvä ystävä,

Elämme ajassa, jossa joissakin maissa eläimillä ei ole mitään arvoa.

Joulukuussa 2007 MTV3 julkaisi kuvamateriaalia teurashevosten kuljetuksista halki Euroopan. Hevoset viimeisellä matkallaan kokivat järkyttävää väkivältaa ihmisen taholta. Hevoset saivat tuntea paksujen keppien säälimättömät lyönnit eivätkä viimeisillään tiineenä olleet tammatkaan säästyneet sietämättömältä tuskalta. Varsat syntyivät kaaoksen ja kärsimyksen keskelle, josta ne oitis poimittiin talteen pöydän antimeksi. Hevoset kokivat ihmisen suuren julmuuden aiheuttamaa kipua ja kärsimystä. Hevosten raajoja oli poikki, josta välittämättä hevosia edelleen seisotettiin ja kuljetettiin pitkiä matkoja. Paniikissa hevoset yrittivät etsiä pakotietä lyönneiltä ja väkivallalta - turhaan. Suuri, komea ja ihmiselle palvelualtis eläin oli voimaton ihmisen säälimättömän käden edessä, joka jakoi eläimen osaksi vain julmaa väkivaltaa.

Mitä sinä voit tehdä?

Allekirjoita Uma Aaltosen ja Minna Vitikaisen laatima adressi osoitteessa
http://www.adressit.com/hevosten_puolesta

Viestitä adressista kaikille tutuillesi. Muista myös ihmiset, jotka asuvat Suomen ulkopuolella Euroopassa. Pystymme kokoamaan miljoona nimeä adressiin.

EU vaatii miljoonan ihmisen nimen käsitelläkseen asiaa parlamentissa. 45 minuuttia-ohjelman kuvamateriaali on nähtävissä osoitteessa

www.mtv3.fi/uutiset/45min/jaksot.shtml?588966 "

Tour de France.

2008-01-12T10:59:00.000-08:00

Joululomat on takanapäin ja niin on ensimäinen työviikkokin. Lomailua olisin mielelläni jatkanut vielä muutaman päivän. Parhaillaan olen tulossa kohti koti Suomea, matka taittuu "ysillä" jossa onneksi sattuu olemaan vapaa langaton verkko, vaikka kin todella tukkoinen sellainen.

Takana on melkoinen reissu, matka alkoi viikko sitten torstaina jolloin starttasin Suomen turuust, ajoin vantaalle lastaamaan ja sieltä perjantain laivalla saksaan. Harmmillista saksassa on sunnuntaille osuva ajokielto (kuten monissa muissakin maissa) joten laivan saavuttua lauantaina illalla saksaan ei siinä ehtinyt kummoista työrupeamaa tekemään kun joutui pakolliselle tauolle. Tauko sujui rattoisasti laivamatkan aiheuttamasta meriväsymyksestä toipuessa ja sunnuntaina puolenyön kinthaalla äksin jatkamaan matkaa kohti ensimmäistä purkupaikkaa jossa olinkin sitten hyvissäajoin maanantaiaamuna. Saksaan tuli purettua kaikkiaan kolmepaikkaa, stuttgartin nurkille ja yksi paikka ranskaan, aivan lyonin kupeeseen.

Lastauksia matkaan sattui kaikkiaan viisi, eli melkoiset keräilyerät sain vaivoikseni. Lastauksista kolme sattui ranskaan, yksi belgiaan ja viimeisin, mutta huvittavin saksaan. Olin todella hämmästynyt siitä, millaisiin paikkoihin tehtaita etenkin ranskassa rakennellaan. Jokainen lastauspaikka oli melko kaukana yhtään mistään ja todella pienten kinttupolkujen varressa, vielä pienempien kylien keskustoissa.

Reissu oli kaikkiaan todella mahtava ja opettavainen jälleen kerran. Ehkä mahtavin tunne oli kun laskeuduin keskiviikkoiltana lähelle pariisin keskustaa ja näin eiffeltornin iltavalaistuksessa, se kyllä oli jotain upeaa.

Palatakseni saksan lastaukseen, huvittavan siitä teki persreikä jossa lastaus tapahtui. Kyseessä oli tolkuttoman pieni kylä jonne ei pitäisi vitoa isommalla pakulla edes ajaa. Tehdas oli kylän keskellä rakennuskopleksissa joka oli varmaankin joskus 1900-luvun alussa nähnyt loistonsa, joten tilat olivat sen mukaiset. Lastauslaituri oli kyllä modifiotu kahdesankymmenluvulla, tosin auttamattomasti liian korkeaksi nykyisiä kärryjä ajatellen. Laituriin peruutettuani paikalle pälähti arviolta kuusikymppinen harmaapäinen heebo joka viittilöi minut nostamaan kärryn jouset ylös, toki tein työtä käskettyä mutta eihän se nousu riittänyt vaan kärryn perä jäi 25cm liian alas lastauslaituriin nähden. Tästäkös vanhus riemastui ja pyysi minut mukaansa sisälle lastaamaan itse autoni. Kieltäydyin kohteliaasti ja yritin kertoa, ettei kyseinen toiminta kuulunut työhöni. Gubbe sai kieltäytymisestäni lisää puhtia ja alkoi huutaa kuin sisävesihinaaja aamusumussa: "schaisse auto, schaisse Finland, schaisse chaför". Aikani patun huutoa kuunneltuani otin vittumaisimman ilmeeni jonka osaan ja karjuin suomeksi papalle: "NYT VITTU TURPA KIINNI; TAI SAAT KOHTA IHAN OIKEASTI AIHETTA HUUTOON" samalla uhkavaasti pappaa kohden kävellen. Nooh, tästä seurauksena pappa meni paniikkiin ja kieltäytyi lastaamasta minulle.
Olin nähnyt pihassa trukin ja pumput joten nykäisin auton irti laiturista ja peruutin varaston ovelle. Samalla kun ulostauduin hytistä tarkkailemaan tilannetta, paikalle pärähti norempi varastohemmo joka puhui sujuvaa enlantia ihmetellen, että miksi pappa edes ajatti minut alunperin laituriin, eikä alkanut suoraan lastaamaan trukilla ja pumpuilla? Kuorma saatiin tehtyä ja pääsin lähtemään kohti lauttarantaa. Lopputerveisiksi kehoitin nuorempaa kundia välittämään papalle terveiset, että tänään oli hänen onnenpäivänsä, sillä minulla ei ole tapana hakata lapsia, naisia, vammaisia tai vanhoja hulluja ukkoja. Kundilla oli hauskaa ja hän lupasi välittää terveiseni perille;)

Oheinen kuva on edelliseltä Unkarinreissulta.

"Mutta missä on ZeiZei??"

Matkalla työnhakuun? =)

Sattuipa kylä matkalle.

Kuvienmyötä tervesiä HexxxMänille, lisää saat sähköpostiin kun kotiudun tai voit vaihtoehtoisesti niitä katselemaan pasilan "autohoffille" ;)

Tienpäällä edelleen.

2007-12-16T15:13:00.000-08:00

Sattuipas söpösti, että löytyi vapaa langaton yhteys joten päätin hiukan nakella kuulumisia verkkoon. Uudella työnantajalla on mennyt mkavasti ja luulen saaneeni vihdoinkin sen hyvän isännän kiinni jota niin hartaasti olen haeskellut.
Parhaillaan istuskelen Unkarissa, kylässä nimeltään Pecs. Aamusta pitäisi lähteä ajelemaan kohti Nyiregyhaza nimistä paikkaa, jossa loppukuorman purku. Paikallinen sää tuli mulle todellisena yllärinä, lnta nimittäin piisaa ja lisää pukka kokoajan. Maasto on mäkistä, tiet hankalakulkuisia ja muutenkin menee hienosti. Mansikkana kakussa on lisäksi se että navigaattorista loppui kartat saksan ja tsekin rajalle;) nooh, manuaalipelillä sitä on ukkelit täällä maailman sivun ajelleet, joten miksen minäkin. Hiukan vain luo haastetta tuo ilman navigaattoria kulkeminen.

Kotiin alkaa olla mieletön ikävä, vaimo ja "lapsetkin" varmaan odottelevat "isiä" kotiin ja ikävöivät samallatavalla kuin minä heitä. Ekaa kertaa ulkomaankuskin urani aikana tuli suunnaton vitutus (ilman navigaattoria vitutus ei oikein voi ollakkaan muuta kuin suunnatonta) ja pakonomainen tarve päästä kotiin kun vaimo soitti ja kertoi, että meidän nuoremmalla koissulla on harvinainen ja erittäin kivulias sairaus joka voi johtaa jopa kuolemaan ;( Olisin niin kovasti tahtonut olla surunhetkelä perheeni tukena kotona, mutta minkäs teet... Onneksi joulu on jo senverran lähellä, ettei tarvitse enää lähteä reissuun kun pääsen oletettavasti loppuviikosta suomeen.

Tuli sitten aamusta otettua "kuudenkupin kumarat" paikallisen ostarin pihassa majoittautuneena;) Tosin alla oli kaksi kymppituntista tiukkaa vetoa joten kaksi olutta ja kolme paukkua riitti tainnuttamaan kulkijan. Jäi sitten raidikin katsomatta loppuun...

Että sellasta tälläkertaa, oheen nakkaan vielä kuvan tältä aamulta, se on se mun olohuone, keittiö ja toimisto;)

Noin 20 000km myöhemmin.

2007-12-02T03:45:00.000-08:00

Niin se aika taas vilahti menemään, ettei huomannutkaan. Reissuja tuli heitettyä useampia, pääasiassa pitkin eurooppaa. Matkaan mahtui toki erilainen viikkokin jolloin en käynyt kuin Ruotsissa ja Tanskassa, muuten sitten pyörinkin Saksassa, Hollannissa ja Itävallassa. Viimeisin keikkani oli siis Itävaltaan josta päälimmäisenä mieleeni jäi todella upeat maisemat ja melko mäkinen maasto, sekä pitkällä oleva talvi. Matkaan ei juurikaan suuria yllätyksiä mahtunut ja kaikki meni muutenkin juuri nappiin. Tälläiset hyvin menneet kuuden viikon rupeamat vain vahvistavat käsitystäni siitä, että todellakin olen työssä josta pidän. Toki miinuspuoliakin on, suurin pitkä miinus on älytön ikävä kotiin. Kotona kun odottaa rakas vaimoni ja kaksi maailman suloisinta westiä;) Mutta taas toisaalta sitten kun pääse kotiin hetkiseksi, tuntuu sitäkin paremmalta.

Parhaillaan olen tässä lähtökuopissa, uuteen reissuun pitäisi lähteä hetkisen kuluttua. Tälläkertaa lähdöstä jännittävän tekee se että jälleen olisi uusi työnantaja, uusi auto ja uudet ajot. Ajot suuntautuu edelleen euroopan vähälumisempiin osiin josta en todellakaan ole pahoillani. Hiukan harmittaa, että silloin kun olisi mahdollista kirjoittaa sattumuksista ja tapahtumista tienpäällä, ei niitä juurikaan muista ja kun taas tienpäällä sattuu ja tapahtuu, niin silloin ei ole välineistöä jolla julkaisisi ajatuksiaan verkkoon. Mutta nyt pitäisi senkin muuttua, sillä välineistö on yhteyksiä lukuunottamatta kunnossa, joten jatkossa on lupa odottaa hiukan aktiivisempaa päivittelyä tänne.

Ajattelin tuossa männäviikolla ajellessani, että voisin laittaa hiukan rekka-suomi sanastoa tänne, koska vaimo aina mutise ohimennen, ettei tajua yhtään mitään jutuistani kun puhun "rekkaa".

Voisi vaikka aloittaa paikannimistä ja kulkuvälineistöstä.

Antsu-Antwerpen
Rottis- Rotterdam
Dami- Amsterdam
Frankku-Frankfurt
Trave- Travemunde
Keppisaari-Kappelskär
Homolossi- Finnlik, kulkee väliä keppisaari-naantali, rahtilaiva.
Humppalaiva-Viking tai Silja.
Super-Superfast, kulkee väliä Helsinki-Rostock
Vihreä laiva-Finnlines, kulkee väliä Helsinki Trave.

Muuta sanastoa:

Finjet-Verolappu joka tarvitaan kun liikennöidään ruotsissa.
Toll collect- Saksan tiemaksulappu.
Piippari-Tuulilasiin tuleva automaattinen lukulaite, ei tarvitse erikseen ostella verolappuja erimaihin, mikäli autossa on kyseisen maan piippari.
Cemt kuski- Kaveri joka asuu ulkomailla ja ajaa sieltä käsin yleensä irtoperäajoja suomailaisen firman piikkiin
Irtoperä-Perävaunu joka matkustaa yksin laivalla kohdemaahan josta irtoperäkuski käy sen hakemassa.
Kylmäparkki-Parkkipaikka jossa ei ole huoltoasemaa tai mitään muutakaan.
Rasti-Rasthof, autobaanan vieressä oleva huoltoasema+ravintola.
Autohof-Hiukan sivummalla baanalta oleva isompi huoltoasema keskittymä, jossa saattaa olla useampiakin ravintoloita sekä hotelli.
Yövuoro- Yövuorosta on kaksi eri versiota, jos törmää jossainpäin maailmaa toiseen suomalaiseen niin se menee yövuoroksi, eli aletaan ottaa kppia yhdessä mikäli kummallakaan ei ole aamulla mihinkään menoa. Toinen versio yövuorosta on se kun saapuu laivalla saksaan, niin silloinhan se menee automaattisesti yöajoksi, sillä laiva on suomenaikaa 22:00 perillä.

Reissussa rähjääntyy.

2007-10-28T05:08:00.000-07:00

Retki suuntautui tällä kertaa siis mantereelle. Alku oli mukava ja tietysti hiukan jännitti lähteä "kylmiltään" matkaan, mutta kuten eräs entinen työkaverini sanoi, niin ei kysyvä tieltä eksy. Matkan alkutaipaleelle sattuikin suurimmat sattumukset, heti maanantaiaamuna.

Saavuin siis sunnuntai-iltana superfastilla Rostockiin ja siitä tarkoituksena edetä Hollannin kautta Belgiaan. Matka kumminkin tyssäsi A1 autobaanalla Bremenin kohdalla. Syynä matkan jumitukseen oli eräs nuori saksalainen kuljettaja joka ei hallinnut lexustaan vaan paukautti yli kahtasataa edelläni ajaneen rekan perään, siitä vaakatasossa kerien minun ajokkini keulaan, jääden nopeimman kaistan ulkoreunaan pötköttämään autoineen. Melko pian paikalle saapui paikallinen poliisimestari sisu kolleegoineen, katkaisten liikenteen. Hyvinkin pian meille selvisi, ettei henkilöautoilijalle ollut enää tehtävissä mitään muuta kuin kaivaa kuoppa ja soraa silmille, kaveri oli siis kuollut todennäköisesti jo törmätessään edelläni ajaneen kollegani perään. Jälki oli melko tuhoisan näköistä, mutten kumminkaan olisi kuvitellut kaverin kuolleen, mikäli olisin asiaa joutunut päättelemään hänen autonsa perusteella. Kollegan autosta lähti peräkärryn perästä lähes kaikki irti mitä sieltä vain irrota voi, omasta ajokistani keulasta lähti kaikki lisävalot, sekä osa omistakin valoista. Kolari sattui aamulla viidenmaissa paikallista aikaa ja selvittely jatkui pitkälle iltapäivään. Omalta kannaltani kusiseksi jutun teki se, että olin ainoa joka näki edes suunnalleen mitä tapahtui. Tästä syystä sainkin viettää iltapäiväni Bremenin poliisin suojissa kuulusteltavana. Kuulusteluiden jälkeen iltapäivällä pääsin sitten jatkamaan matkaani.

Ensin Hollantiin, sieltä Belgiaan ja tiistaiaamulle purkamaan. Tiistain purun jälkeen ajelin noin viidenkymmenen kilometrin päähän, paikkaan nimeltään Aubel. Aubelista sain täyden kuorman sidukkaa joka oli matkalla Tanskaan, Glostrupin huudeille.
Glostrupissa olinkin sitten keskiviikkoaamuna, pirteänä kuin peipponen. En edes tiennyt, että aikatauluani oli muutettu kolarin vuoksi, joten olinkin siellä päivää liian aikaisin enkä saanut kuormaa puretuksi, sillä asiakas pystyi varastoimaan siiderit vasta torstaina.
Vietin vuorokauden käyden pesulla, syöden hyvin (ja vähän juodenkin, tietenkin) ja suurimmaksi osaksi nukkuen. Purettuani kuorman sainkin lastauskäskyn Malmöstä jonne matkaa kertyi alle satakilometriä. Ehdin vielä hienosti iltalautalla Suomen puolelle ja olin perjantaina aamusta Suomen turussa purkamassa. Turkkusesta ajoin Karjaan kupeeseen lastaamaan terästä jotka matkasivat pohjanmaalle lauantaipurkuun.

Lexus läjässä.
Edelläni menneen kolleegan perä.
Oma ajokkini riiputtaa lisävaloja murheissaan.

Matkalla ei onneksi enää sattunut mitään sen vakavampaa, tai oikeastaan juuri mitään mikä tapahtuneen jälkeen olisi tuntunut mainitsemisen arvoiselta. Ajattelin kumminkin vielä tässä julkisesti kiittää Mummaa ja Jarkkoa, kollegoita joista oli korvaamaton apu keltanokalle. Uskoisin, että huominen keikka Hampuriin onkin jo ihan lastenleikkiä ja osaan edes jollain tasolla hoidella hommat oikein.

Jotenkin tällä kertaa tuntui erityisen hyvältä palata reissulta kotiin ja mikäs siinä oli palatessa, kun sai tyttöjen kanssa lämmitellä takkatulen loimussa;)

Hiukan pidempi vapaa.

2007-10-19T01:41:00.000-07:00

Vapaa muuttuikin sitten hiukan odotettua pidemmäksi, sillä tiistaina sain tekstiviestin joka kuuluu seuraavasti: "Puran työsuhteesi koeaikana tänään." Reilupeli on perseestä, joten aloin samantien metsästää uutta työpaikkaa ja siinä sivussa taisin olla yhteydessä liittoonkin maksamatta jääneiden ylityö- ja vapaapäiväkorvausten tiimoilta. Kuten kaikki varmaankin tietävät, niin kuljetusalalla on tällähetkellä kuljettajan markkinat ja sen huomasin varsin nopeasti itsekkin. Uuden työpaikan hankinnassa ei siis kauaa nokka tuhissut ja aloitus on huomenna lauantaina. Eka keikka suuntautuu Belgiaan ja jos oikein totta puhutaan, niin hiukkasen jänskättää lähteä rykäisemään "kylmiltään" sinne, mutta kuten joku on joskus sanonut, että jokainen käy jokapaikassa joskus ensimmäisen kerran yksin. Niin totta kuin se onkin. Jotenkin vaan tuntuu, että ajelenkin mieluummin mantereelle kuin pohjoisvenäjälle, pohjoisnorjaan ja pohjoiseen ylipäänsä, ainakin tähänaikaan vuodesta;)

Pitkästäaikaa päivitys.

2007-10-13T03:21:00.000-07:00

Nyt alkaa hiukan jo olo tasaantua tähän kotona olemiseen, eikä ole niin hötky olo kuin esimerkiksi vielä torstaina. Olen siis saanut nauttia kotioloista tiistailta saakka ja nyt vasta pälähti mieleeni, että voisin hiukan jakaa verkossa ajatuksiani menneestä työputkesta ja sen tapahtumista. Tietenkään en voi kaikkia mainitsemisen arvoisia tapauksia enää edes muistaa, mutta toivon mukaan jotain kumminkin muistuu mieleeni menneiltä kuudeltaviikolta.

Parhaiten tietenkin on mielessä viimeisenä reissuna ennen vapaalle jääntiä käynti itänaapurin ihmemaassa. Ei oo helppoa sielläkään. Kaikkien jotka rutisevat Suomen oloista kannattaisi ehdottomasti tutustua Venäjän oloihin, saattaisi rutinat lakata. Eli summa summaarum, meillä on täällä Suomessa asiat aika helvetin hyvin. Venäjällähän tunnetusti rakastetaan papereita ja eritoten erilaisia leimoja papereissa, mitä enemmän leimoja sitä parempi. Yksinkertaiseen tullausmenetelmäänkin menee viitisen tuntia, vaikka leimat ja paperit olisivatkin kunnossa. Tiet siellä on jonkinlaisia perunapellon ja hiekkamontun sekoituksia, eli uudellakin kalustolla todella vittumaista ajettavaa. Kaikki mikä ei ole hytissä kiinni, löytyy kuljettajan ja apumiehen jalkatilasta ja tarkoitan todellakin nyt kaikkea mitä vaan ikinä hytissä voi olla, puhelimet, kynät, paperit, petivaatteet, eväät, siis kaikki mikä vain irti lähtee. Syynä tavaroiden löytymiseen niille kuulumattomilta paikoilta on "inventaario montut" joita on kiitettävästi pitkin Venäjän teitä. Vaikka nopeus olisi 35km/h saapuessa inventaario montulle, niin se saattaa ravistaa huomattavasti pahemmin kuin se että nopeutta olisi kymppi enemmän ja taas päinvastoin. Eli helpoimmalla pääsee kasaamalla kaiken irtorojun hytistä jo rajalla vaikka repsikan jalkatilaan;)

Lupaus suurista seikkailuista.
Mitä saadaan kun risteytetään perunapelto
ja soramonttu? -Venäläistä huippukuntoista
tietä.

Myös Norjassa on tullut kieputtua melkolailla. Siellä ei koskaan tunnu kyllästyvän todella jylhiin ja erittäin kauniisiin maisemiin. Tromssan liepeillä käydessäni ajoin kolme ja puoli kilometriä pitkän tunnelin läpi jossa jäi sivuille tilaa noin 10cm peileistä seinään. Tietenkin jossainvaiheessa mieleeni hiipi ajatus vastaantulijoista ja toimintamallista siinä tilanteessa. Tunneli oli pimeä kuin mörön persreikä joten omalla kohdallani peruuttaminen ei todellakaan olisi edes vaihtoehto. Tätä toimintamallia tiedustellessani paikallisilta sain yhtä monta ratkaisumallia kuin ihmisiä oli joilta kysyin. Yksi tuumasi, ettei siellä vaan saa tulla ketään vastaan. Toinen sanoi, että rattaat seis ja alat kaivaa kahvinkeittovehkeitä niin näkyvästi, että toinenkin ne näkee ja tajuaa, ettet sinä ainakaan lähde peruuttamaan... Aika raskaat lääkkeet oli siis paikallisillakin. Takaisinpäin tullessani päätinkin käyttää vaihtoehtoista reittiä johon kuului puolentunnin lauttamatka.

Maisemaa johon on vaikea kyllästyä.

Ohessa muutamia visuaalisia tallenteita matkanvarrelta. Ainoa vaan että ajaessa on niin hankalaa keskittyä kuvaamaan, joten yli puolet otoksista menee pilalle...

Kaksipiippuinen olo.

2007-09-08T14:18:00.000-07:00

Toisaalta on mukavaa kun saa olla reissussa ja toisaalta olis taas kiva olla joskus kotonakin. Mutta molempia kun ei voi eikä pidäkkään saada. Viimeviikko oli melkoista hullunmyllyä, piti sahata Oulu-Kirkenes väliä, välillä piti ajaa betonirekkaa ja siinä luppoajalla sitten ajettiin talopakettia. Mutta sehän on vaan positiivista, että töitä riittää eikä tarvitse pyöritellä peukaloita.

Tulevana viikonloppuna saadaan uudet autot mieheen (viimeinkin, sillä sitä ensiviikkoa on luvattu tulevaksi jo monta monituista viikkoa) ja samalla pidetään kuulemma saunailta kuskeille. Mitähän siitäkin seuraa... Nooh, se selvinnee sitten. Saattaa olla, että ensiviikonloppu kuluukin em syistä pohjolan pääkaupungissa, tai sitten ei.

Monet vanhat jermut varoittelivat, että tämä työ saattaa rassata parisuhdetta. Silloin naureskelin, että tuskin niin käy omalla kohdallani. Mutta, mutta... Niin siinä kai sitten käy, ei siksi etten itse kestä olla poissa kotoa vaan siksi, että vaimolle arjenpyörittäminen yksin käy ylivoimaisen raskaaksi ja tästä johtuen viikonloppuisin kun nähdään se paripäivää, niin tappeluksihan se menee. Toisaalta ihan hyväkin niin, eipähän tuota tuskaa nostaa kytkintä sunnuntai-iltana ja lähteä tienpäälle. Onhan se tietysti niinkin, että jos taloudellisesti olisi mahdollista niin saattaisin maata kotona päivästä toiseen, mutta olisiko sekään loppuviimeeksi niinkään kivaa?

Uuden odotusta.

2007-09-02T02:07:00.000-07:00

Viikot kuluu uuden auton odottelussa ja toki siinä sivussa tulee keikkaa ajettua pitkin poikin pohjoisnorjaa. Ihmettelen itsekkin omien hermojeni lujuutta joita koettelevat vuoden -95 1,3 miljoonaa ajettu volvon veturi. Onhan se aivan täysin ymmärettää, ettei 12 vuotta vanha rekkaveturi ole mikään ihan uusi peli ja koitettava tulla toimeen sillä. Pikku käytännön ongelmia kumminkin ilmenee joista osa ei olekkaan ihan pikkuisia. Jos autoa saa napsutella käyntiin 1,5h niin siinä kyllä vaaditaan hermoja, jos jokaisen päivän päätteeksi saa nakata syyläriin 15l lisää nesteitä, koska kansi on halki ja nafta puskee jäähditinjärjestelmään ja lisäksi ohjaustehostin tiputtaa verta, niin kyllä siinä hiukan pelisilmää kaivataan. Kaiken tämän olen kumminkin päättänyt kääntää positiivikseksi kokemukseksi ja otan sen suuren seikkailun kannalta, sillä tuskin kukaan koskaan on moisiin pikkuvikoihin kuollut, tai edes loukkaantunut vakavasti. Tuntuupahan uusi auto sitten moninverroin paremmalta, kun sen joskus saa;)

Tasamaata ja leveää tietä.

2007-08-18T06:54:00.000-07:00

Norjassa ei ole kumpaakaan. Heh. Erittäin mielenkiintoista olla rekalla liikkeellä kyseisessä maassa ja talvi tekee liikkumisesta lähes mahdotonta. Oma retkeni kulki läpi suomen-ruotsin-norjan, Raahe-Naantali-keppisaari-Stavanger-Hammerfest. Matkaan mahtui todella jylhiä ja pysäyttäviä maisemia, hiukan totuttelua ja aika ajoin jopa pientä hermostuneisuutta pelon ja väsymyksen partaalla;) Melkoisen mahdoton urakka olisi yrittää edes kertoa niitä tuntemuksia joita reissussa koin. Kumminkin päällimmäisenä tunteena on hyvä olo hienosti tehdystä työstä. Kronologisesta järjestyksestä johtuen varmaankin mieleeni on parhaiten koko reissusta jäänyt Altan mahtava kanjoni, jota pitkin tie kulki. Mutta kuten terve heteromies ajattelee, niin tiukat kurvit olivat kulkemisen suola. Maisemat olivat aivan sanoinkuvaamattoman kauniita.

Paikalliset liikkuivat raskaalla kalustolla yllättävän sukkelasti vuoristossa, joten tunsin itseni monesti uretaanariksi (karavaanari) joka tukkii ihmisten tien. Syitä hissukseen etenemiseeni oli muutamia:
-Tuore kuski, joka ei ole koskaan ajanut raskata kalustoa norjassa
-Muutaman tonnin ylikuorma.
-Hidastimen puuttuminen ajokistani.
Käsittääkseni kumminkin ajoin kuin aikapoika, kiltisti kitisemättä ja parasta mahdollista vauhtia. Alun kuvassa jotkut onnelliset paikalliset saivat muistutuksen kapeista ja mutkaisista teistä. Omalla kohdallani opin ainoastaan havainnoimalla, ei tarvinnut itse rutata peltiä oppiakseen.

Kaksi eri kuskia.

2007-07-27T02:03:00.000-07:00

Tässäpä taitaa olla pienen itsetutkiskelun paikka. Mistä johtuu, että kun ajan henkilömallin biiliä, niin minusta kuoriutuu melko nopeasti juuri sellainen kusipää joita itsekkin vihaan ollessani liikenteessä? Ja taas toisaalta kun istun raskaankaluston puikkoihin olen kuin "tonneittain vastuuta" kampanjan mallikuski? Mikä meitä (mukamas) fiksuja ihmisiä vaivaa? Tai ehkä paremminkin mikä mua vaivaa? Kaikkihan lähtee siitä, että jokainen hoitaa omat asenteensa kuntoon, niin työ kuin siviililiikenteessä;) Myönnän myös syyllistyväni aika ajoin asenteeseen "tehkää niin kuin minä sanon, älkää niin kuin minä teen". Syynä tähän on ehkäpä se, että ihmisen on huomattavasti helpompaa hyväksyä omat virheensä ja antaa itselleen anteeksi kuin muiden virheet ja antaa muille anteeksi. Olen kyllä huomannut muutosta parempaan omassa liikennekäyttäytymisessäni, mutta tästä on vielä pirun pitkä matka siihen että olisin edes itse tyytyväinen.

Teiden tukko.

2007-07-21T01:46:00.000-07:00

Pirun mukava huomata, että ajeletpa missäpäin vaan ja liityt kilometrien mittaisen jonon hännille joka etenee vaihtelevalla menestyksellä sahaten kuudenkympin ja seitsemänviiden välillä jonon keulilta löytyy yllättäen suomalainen karavaanari!! Mikä siinä on niin vaikeaa ajaa rajoitusten mukaan? Toki ymmärrän, että jos alitehoisella taunuksella vedetään sitä surullisen kuuluisaa jäähallinkokoista kaappia, niin pienikin ajoradan kallistus ylöspäin vaikuttaa nopeuteen laskevasti. Jos on varaa ostaa se jäähallinkokoinen asuntovaunu, niin kannattaisiko kenties panostaa myös kalustoon jolla sitä hinataan muiden kiusana pitkin poikin pohjolaa?
Myös suomalaisten karavaanareiden asenne vituttaa, "me ollaan lomalla, meillä ei ole kiire mihinkään". Mahtanevatko nämä kiireettömät lomalaiset miettiä asiaa lainkaan niiden kannalta jotka ovat töissä siellä tienpäällä ja aikataulu saattaa olla todella tiukka? Jos kerran ei ole kiire minnekkään, niin levikkeelle sitten ja päästetään muut liikkujat ohi! Olisi mielenkiintoista päästä muutamaksi viikoksi jonkun karavaanarin työpaikalle viettämään lomaani, seisoisin tiellä kokoajan ja vaikeuttaisin muutenkin työntekoa...

Aikanaan muistan kun Samuli Edelmanin biisi karavaanari julkaistiin ja sitä soitettiin paljon. Olin silloin jutuissa erään hollantilaisen ystäväni kanssa ja hän kysyi että mitä kyseisessä laulussa lauletaan. Kerroin että kappale pilkkaa karavaanareita, tuttavani kysyikin heti, että ovatko hollantilaiset karavaanarit jo suomessakin niin kuuluisia? Naurahdellen kerroin hänelle, että biisi kertoo kyllä ihan näistä meidän kotimaisista vesseleistä. Tavattuamme muutaman viikon jälkeen uudelleen tuttavani oli liikuskellut autoillen ympäri kaunista suomeamme ja kertoi ymmärtävänsä nyt paremmin, että miksi joku laulaja oli tehnyt suomalaisista karavaanareista pilkkalaulun;)

Kotona jälleen.

2007-07-13T08:46:00.000-07:00

Olipas mukava palata reissulta kotiin, koirat ja vaimo olivat onnellisia kun saivat "isin" kotiin;) Tosin en tiedä kuka oli onnellisin. Olin siis maanantaista tähän aamuun reissulla ja pakko myöntää, etten todellakaan lähelläkään ammattikuljettajaa vaikka niin tahtoisinkin ajatella. Uudet asiat joita opin eivät olleetkaan niitä joita lähdin oppimaan, vaan lähinnä kuorman käsittelyä, rajoitusten noudattamista. Ruotsissa pölliisin toleranssi on todella paljon tiukempi kuin meillä täällä, joten siellä saa ylinopussakon jo 6km/h ylityksestä vaikka kyseessä olisikin moottoritie ja moottoritie nopeudet. Muitakin jänniä juttuja oli matkassa ruotsin puolella, poliisit eivät saa tutkata nopeutta liikkuvasta autosta, eli ainoastaan silloin kun ovat parkissa, moottoriteiden rampeilta moottoritielle tulevat ovat etuajo-oikeutettuja nähden jo motarilla oleviin.

Jos liikuskelee hiukankaan etelämpänä, niin pitää olla todella tarkkana missä taukojansa pitelee, sillä paikalliset veijarit kurkkivat aika nopeasti kuorman ja se taas tapahtuu useimmiten viiltämällä puolikuun muotoinen reikä pressuihin. Sehän sitten tietysti korpeaa, kun pressuissa reikiä.

Reissu oli kaikinpuolin onnistunut ja sitä kuuluisaa "rekkaromantiikkaakin" oli matkassa. Tiistai-iltana nimittäin oli melkoisen mukavat fiilikset kun grillailtiin Trelleborgissa makkaraa ja joristiin paskaa. Pitäisi vaan ostoslistalle lisätä pieni retkigrilli, niin olis helpompaa kuin pelata noiden kertakäyttöisten kanssa;) Ostoslistalle tosin vilahti muutamia muitakin juttuja, eikä juuri mikään niistä ole sieltä halvimmasta päästä. Navigaattori olisi ehdoton ja tietenkin kannettava tietokone, jotta voi viihdyttää itseään. Tosin tänään jo ehdotin vaimolle, että miten olisi, ostettaisiinko hänelle uusi kannettava;) ja kyllä, rakas vaimoni hoksasi heti mistä on kyse...

Odottaa...

2007-07-08T11:06:00.000-07:00

Odotus, tuo pahimmanlaatuinen myrkky mielelle, sitä on saatu. Pohjammaan keikka meni muroiksi, koska paluukuorma sieltä onkin Ouluun ja osaavaa kuskia ei kannata kuulemma enää ajattaa kotimaassa. Tiesin kyllä alusta saakka, että minut tullaan opettamaan ulkomaanajoon;) Ahdistaa vaan, kun joutuu odottamaan, eikä tiedä milloin käsky käy lähtöön. Kamat on pakattuna ja uskoisin huomenna aamusta olevani viisaampi.

Nyt tiedän miltä koiristamme tuntuu, kun usein niitä joutuu komentamaan odottamaan vaikka intoa riittäisi. Nooh, yksi kohta lisää listaan jossa löytyy rekkakuskin ja koiran yhtäläisyydet:
-Asuu kopissa
-Syö purkkiruokaa
-Kusee vanteelle/renkaalle
-Haukkuu autoilijoita
-Noutaa kun isäntä käskee
-Ja tietysti odottaa...

Rakas vaimonikin alkaa varmaankin olla aikalailla täynnä tätä omaa touhotustani tai ainakin luulisin niin. Itseäkin alkaa ahdistaa kun tosiaan haluisi jo "on the road". Vaimolle kumminkin kymmenen pistettä ja papukaijamerkki pitkistä hermoista ja suunnattoman laajasta ymmärryksestä.

Pitkää päivää.

2007-07-08T00:54:00.000-07:00

Aika pitkäksi venyi sittenkin tuo torstain-perjantain välinen työpäivä. To aamuna herätys oli 3:30 ja lähtö tallilta 4:45. Suuntana rovaniemi jossa oli parikin erillistä purkupaikkaa ja paluukuorman lastaus. Roviksenreissu meni todella mukavasti ja kepeästi, kaverikin oli mukava ja hauska jannu, erittäin tarkka työ ja lepoajoista. Joten tauot tulikin pidettyä juurikin niin kuin laki sanoo. Paluu rovikselta ajoittui iltapäivään 14:30 ja kotona olinkin jo heti puoli viisi iltapäivällä. Jos joku ihmettelee kadonnutta kolmeea tuntia, niin kerrottakoon, että myös erinäiset paperihommat kuuluvat kuljettajan työhön ja toetenkin paluukuorma piti purkaa, koska se jatkoi matkaansa kolmella eri autolla kohti lopullista määränpäätään.

Kotona olin siis puoli viisi, siinä sitten kävin suihkussa ja söin, otin pienet nokoset ja läksin klo 22:30 takaisin töihin, sillä seuraava lähtö olisi 23:00. Suunnitelmissa oli, että kävisin torniossa pikaisen mutkan ja sitten takaisin kotiin nukkumaan. Mutta kuten tiedossa on, ei suunnitelmat juuri koskaan pidä paikkaansa. Kuormia olikin neljä, kolme tornioon ja yksi rovikselle. Se sitten ottikin hiukan odotettua enemmän aikaa, että niistä selvisin. Tosin viimeisen tornion reissun ajoi toinen kuljettaja ja pääsin kotiin jo 17:30 aikoihin. Eli tulihan siinä sitten päivälle hiukan liikaa mittaa, mutta kun en vaan osaa sanoa ei;)

Tänään olisi tarkoitus lähteä "pohojammaalle" valmiin kuorman kanssa, nukkua yö purkukohteessa jotta saa aamulla heti kuorman pois ja sitten uuden kuorman tekoon. Tarkoituksena olisi, että saisin kuorman jonnekkin läntisen naapurivaltiomme pääkaupungin nurkille. Joten muutama hetki saattaa kulua, ennen kuin jälleen olen koneen äärellä.

"kello neljältä soi, taas lähti rekkamies..."

2007-07-04T10:31:00.000-07:00

Aamusta olisi lähtö kohden pohjoista, edelleen valvovansilmän alla. Tosin veikkaan, ettei päivä päätykkään vielä iltapäivällä palattuamme pohjoisesta vaan jatkuu jollain muulla ajolla tai lastauksella. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että asiat opetetaan "kädestä pitäen" vaikka olenkin alalla ollut jo vuosia. Tosin aiemmin liikennöimäni kalusto on hiukan kevyempää, mutta kumminkin. Jotenkin tuntuu mukavalta lähteä aikaisin aamulla reissuun, koska tietää pääsevänsä myös ajoissa kotiin, tai ainakin saa hoidettua päällä olevan kuorman pois, kotiin pääsyyn se tuskin vaikuttaa;)

Ensiviikolla olisi varmaankin tarkoitus koittaa kuinka omat siivet kantaa, eli lähteä yksin reissunpäälle. Hiukan mietityttää mitenköhän sekin sujuu, siis jos iskee pidemmän keikan. Huoleni aiheena ei juuri muuta ole, mutta miten osaan/pystyn noudattamaan työaikalakia... Aiemmin meinaan itselläni on ollut tapana tyrkätä reissusta kotiin samoilla silmillä. Tosin joskus muistan nukkuneeni 20min autossa kun olin tulossa Oulusta takaisin helsinkiin. Sekin johtui siitä, että keikka jonka vein Helsingistä Ouluun oli ns extrakeikka, eli ajoin sen normaalin työpäivän päätteeksi ja kun takana oli hiukan päälle 20h ajorupeama, niin alkoihan siinä hiukkasen silmä luppasta. Toisaalta eipä sitä kai enää näin "vanhamies" enää jaksa tuollaisia urotekoja;)

Eka reissu.

2007-07-03T14:12:00.000-07:00

Dodiih, nyt on sitten eka keikka heitetty. Tyvestä se on puuhun mentävä (enkä nyt puhu siitä valkeakoskelaisesta kuljetusliikkeestä), eli keikka koostui lähinnä tutustumisesta paikkoihin ja huimasta 160km ajosta, 80km suuntaansa=) Kaikki vaikuttaa todellakin juuri niin hienolta ja mahtavalta, kuin olin aikaisemmin ajatellutkin. Kalusto on uutta ja siistiä, eikä palkkauksessakaan ole moitteen sijaa. Aamulla olisi taroitus sopia jatkosta, siis katsoa mihin seuraava keikka suuntautuu. Hiukan tuossa aiemmin tänään väläyteltiin vaihtoehtoja joihin olen erittäin tyytyäinen ja joita odotan innolla.

Päivän työrupeaman tarkoituksena siis oli tutustua lastaupaikkaan ja kuorman käsittelyyn. Saattaa kuulostaa helpolta ja yksinkertaiselta, mutta voin kertoa ettei se sitä ole. Vai mitä mieltä olette siitä että kyytiin tulevan kappaleen sijoitus lavalle on senteistä kiinni, jotta saadaan akselipainot oikeiksi? Mukavan päivästä teki työkaveri jonka matkassa olin, hän on ollut alalla 42 vuotta ja tietää varmasti yhtä jos toista nästä hommista. Vanhoissa "jermuissa" on pariakin tyyppiä ihmisiä, toiset vaan vittuilevat nuoremmilleen ja toiset neuvovat. Onnekseni työkaverini kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Sainkin muutamia todella hyviä vinkkejä imuroitua vastaisuuden varalle ja tulevaa helpottamaan.

Taustaa.

2007-07-02T01:43:00.000-07:00

Olen jo pikkupojasta saakka haaveillut ajavani "rekkaa". Syynä haaveisiini lienee monia, vähäisimmäksi ei voi laskea sitä että lapsuudenkotini naapurilla oli ja on edelleen kuljetusliike. Myöskin tätini ex mies on myötävaikuttanut suuresti haaveeni muodostumiseen. Hän ajoi aikoinaan yhdistelmää työkseen ja aina kun olin vapaalla koulusta pääsin hänen mukaansa pidemmille reissuille jotka suuntautuivat Tampereen seudulta kohti pohjoista Suomea. Siinähän se scanian kyydissä istuessa ihmetellessä pääsi kuljetuskärpänen puremaan pahemman kerran.

Koko aikuisikäni olen työskennellyt kuljetusalalla, paku- ja kuorkkikuskina. Mitä pidempiä reissuja olen saanut ajaa, sitä tyytyväisempi olen ollut töihini, joten olenkin aina hakeutunut reiteille jotka ovat pitkiä. Itselleni ja läheisilleni olen pitkiä työpäiviä olen perustellut sillä, että ne ovat taloudellesti kannattavampia. Tosin nyt vasta taidan pystyä tunnustamaan itselleni ja muillekkin, että yksinkertaisesti pidän siitä, että saan olla tienpäällä.

Kuluva vuosi on ollut suurta muutosta perheellemme, johon tällähetkellä kuuluvat rakas vaimoni ja kaksi pientä valkoista ärrieriä. Vuoden alussa teimme suuren päätöksen ja muutimme 600km kohti pohjoista, Vantaan ah niin kiirettömästä ja leppoisasta elinympäristöstä tänne Oulun hulinaan ja kiireeseen;) Hiukan muuton jälkeen täytin kolmekymmentä ja ajattelin, että miksikäs en voisi alkaa toteuttaa unelmaani? Itse olin hiukan "pallo hukassa" unelmani suhteen, miten muka nyt yhtäkkiä sasin sen kauan haaveilemani yhdistelmäkortin? Vaimoni kannusti minua ottamaan asioista selvää ja taisi hiukan itsekkin asioita selvitellä, iso kiitos siitä kuuluukin hänelle. Loppujen lopuksi tässä sitä nyt ollaan, tuore kortti taskussa ja huomenna pitäisi mennä paikalliseen kuljetusliikkeeseen kirjoittamaan työsopimusta.